Pieni

Pieni sairastaa...Voi pientä!

Milli tuli viereen sohvalle ja oksensi ennen kuin huomasinkaan..sitten hetki tankattiin läheisyyttä sylissä ja sitten se nousi istumaan ja kaaressa oksensi sohvalta lattialle! Luulin että ihmiset tekee vain niin, mutta koiratkin...ja sen jälkeen oksennettiin vielä viisi kertaa kunnes taas on palattu sohvalle tankkaamaan läheisyyttä..

Matot rullalle ja sohva vuorattu lakanoilla; koti on todella kaunis :)

Hyvää yötä teillekin!

Mitä sinulle kuuluu?

Tiedättekö, minut yllätettiin tänään tosissaan. Tämän kerran menin hetkiseksi ihan sanattomaksi ja päähääni tuli vain ajatus -mitä tähän kuuluu vastata?  Tänään kun olin ystävättäreni kanssa syömässä ja hän kysyi yhtäkkiä " Mitä sinulle oikeasti kuuluu?" En todella tiennyt mitä vastata. En ole tottunut, että kukaan kysyy minulta tuollaista.

Itse yritän aina muistaa kysyä kanssa ihmisiltä ympärilläni, läheisiltäni, että 'Mitä sinulle kuuluu?' Minun mielestä se on yksi maailman tärkeimmistä kysymyksistä! On harhaluulo ihmisillä, että kyllähän kaikki kertoo itse kuulumisensa, mutta ei pidä paikkaansa. Itse olen suulas ja joskus kärkeväkin ihminen kommenteissani ja monesti sanon suoraan mitä ajattelen, mutta pidän sisimpäni. Kerron ihmisille tasan sen verran kuin tuntuu hyvälle ja katson sopivaksi. Miksi kertoisin enempää ja syvällisemmin, koska kuuntelija ei ole edes kysynyt eli halunnut oikeasti tietää mitä ajattelen. Annan monesti kuvan, että kerron kaiken, mutta sydämeni arkku on hyvin lujasti kiinni nauloilla ja ne naulat on pitkät. Kantta ei niin vaan nitkutetakaan auki. Sisälle arkkuun sydämeeni on päässyt lopulta vain hyvin pieni määrä ihmisiä, yllättävän pieni. Ja niistä ihmisistä minä pidän niin hyvän huolen kuin osaan, heitä vaalin ja kunnioitan.

Muistakaa ihmiset, huolehtia toisistanne, toistenne henkisestä hyvinvoinnista. Pienillä sanoilla on niin suuri merkitys. Olkaa läsnä ja kuunnelkaa oikeasti. Koska sinä kysyit lähimmäiseltäsi ' Mitä sinulle kuuluu?

-Valittu-

En ole tänne muistanutkaan kirjoittaa! Piti ihan tarkistaa ja lärätä päivityksiä :)

Minä pääsin lukemaan Rovaniemen ammattikorkeaan terveydenhoitajaksi! Olen niin onnellinen ja positiivisesti yllättynyt...En olisi uskonut, kun vielä kokeista lähtiessä oli tunne, että tämähän meni hyvin ja sehän tarkoittaa tällein peruspessimistin mielestä - että pipariks män', ainahan se oma tunne kääntyy todellisuudessa päinvastaiseksi. Mutta, nyt ei! -hih-

Nyt sitten alkaa sykintä, minun tulee valmistua siis liiketalouden yksiköstä ennenkuin voin mennä Roihin. Voi jösses, uskotteko että tämä tyttö joutuu tahkoamaan siis nyt hirvittävästi hommia ja antamaan ammattiosaamisnäyttöjä. Se siitä rauhallisesta joululomasta!

En voi kuulemma olla kirjoilla molemmissa yhtäaikaa, koska vain toinen koulu saa minusta valtiolta rahat. Laittoi hiukan asiat uusiksi ja minähän en toista kesken jätä, joten nyt sitten tukka nutturalle ja sormet näppäimistölle - hommiin. Ja ongelmiahan tietenkin tuottaa se kun haluaisin tietenkin valmistua liiketaloudesta kiitettävän papereilla ulos, kun jokainen numero sellainen tällä hetkellä tokarissa on. Minäkö täydellisyyden tavoittelija - kyllä! Myönnänkin sen viel' :)

Joten nenä kiinni markkinoinnin kilpailukeinojen materiaaleihin kuin olis jo!

Huoli

Mitä te teette kun huoli painaa, ja ajatukset kiertää vain samaa kehää?
Mitä te teette kun yritätte saada ajatukset pois jostakin,
mutta ne aina vain palaavat sinne minne ei saisi?

Odotatte ja odotatte.

Sydän painuu kasaan,
rakastatte,
koko sydämestänne.

Perustarve ilman motiivia; ei tapahdu toimintaa

Tiedättekö olen paljon aikaansaamattomampi kotihommien kanssa kun ukko-kulta ei ole kotosalla. Koko ajan sellainen olo, että jos minä huomenna sitten. Joka päivä jotakin huomaan siirtäväni huomiselle. Jotenkin on sellaineno olo, ettei niillä kotihommilla ole mitään merkitystä kun kukaan ei ole niitä näkemässä olenko ne tehnyt vai en.

Huomaan miettiväni, eikö asioilla ole minulle merkitystä samallalailla kun olen yksin? Kun mies on kotona, haluan, että on siistiä ja hänen on mukava olla. Haluan että hänen on mukava tulla töistä kun ruoka on valmis ja koti puhdas, eikä hänen tarvitse stressata sellaisista asioista enää työpäivän päälle. Itse kylläkin silloin sykin kun tuulispää, että saan kaiken aina valmiiksi ennenkuin hän tulee kotiin. Ja sen jälkeen rauhoitun.

Nyt kun olen ollut taas kotona yksin reilun viikon, olen kaksi kertaa tehnyt itselleni ruokaa. Muutoin mutustan vain leipää tai haen kaupasta jotain äkkimättöä. Vaikka tasan siihen ruuan tekemiseen itselleni vain, ei menisi sen enempää aikaa kuin kullan ollessa kotona, mutta en vain saa sitä tehtyä. Voi sanoa, että minulla on tuolloin perustarve nälkä, mutta ei tarpeeksi vahvaa motiivia tehdä ruokaa itselleni. Minun motiivini tehdä ruokaa on näköjään kultani kotona olo. Voisiko tätä sanoa riippuvaisuudeksi toisen läsnäolosta?

Naishysteria - Käsityömessut Tampere 2011

Tampere. Naisia joka paikka täynnä. Ihan sama oletko jalkakäytävällä tai kaupoissa niin joka paikassa vain naisia. Linja-auto ihan tupaten täynnä, käytäviä myöten. Ihan kuin kyseessä olisi naisten kokoontumisajot, mutta ei, on vain käsityömessut. En olisi pienimmissäkään ajatuksissa uskonut, että nämä messut vetävät näin paljon ihmisiä liikenteeseen.  Messuilta löytyy vain ihan muutama keski-ikäinen mies joka on pakotettu vaimon mukaan; voi poloisia!

Messut olivat hyvin kattavat ja esittelijöitä oli paljon. Ainoastaan miinuksena tuli turtuminen, koska hyvin monella näytteilleasettajalla oli samantyyppisiä tuotteita niin lopulta ei jaksanut edes niihin perehtyä enää. Pitkään olen käyttänyt samaa ostotaktiikkaa, että jos jossain on jotain mitä haluan niin se kyllä pomppaa silmilleni, muutoin en käy edes katsomassa, koska  jos ostan muutoin niin ne tuotteet jäävät käyttämättöminä kaappien perille.Tämä toimii ja suosittelen muillekin, ainakin kokeilua.

Jalat olivat ihan haperoa ja kipeät messukierros rupeaman jälkeen. Jalkoja tykytti, tiesi talsineensa hetken. Kuitenkin yllättävän nopeasti mielestäni kierros tuli tehtyä, 3 1/2 tuntia  niin ollimme ulkona. Kuitenkin hyvin tyytyväisenä vähäisiin ostoksiin. Täydellinen ostos oli villasta valmistettu viitta. Se kirjaimellisesti hyppäsi kojusta. *Oohhh - Mikä tuo on?* Täydellinen väristys valko/harmaa -musta. Kaunis ruusu olkapäähän ja kuinka monikäyttöinen tuote!  Ja hassua, että minä ja serkkutyttöni kenen kanssa olimme messuilla niin olemme niin erilaisia olemukseltamme muuten, mutta se miellytti molempia. Serkkuni on rokkihenkisempi ja minä taas pukeudun ns. elegantimmin, jos näin voi määritellä. Mutta se sopi molempien ulkoiseen olemukseen ja aivan sama laihtuuko vai lihooko, niin se ei mene pieneksi.

Kaupungilta tein täydellisen löydön. Espritin aivan ihana tunika/mekko.  Se on niin minun näköinen, että voisin ottaa sen tyylisiä vaatteita kaappini täyteen ja luopua kaikista muista vaatteista.  Se käy täydellisesti saapaideni kanssa, yhdistettynä mustiin legginseihin tai sukkahousuihin . :) Esprit:llä muutenkin on niin minun tyylisiä, näköisiä vaatteitani hyvin paljon.

Mekko löytyy osoitteesta: http://www.esprit.fi/?LKZ=FI

Ja junassa istuessa tajusin sanonnan - kauas on pitkä matka -

"äidin & tyttären henkinen kasvu"

En tiedä kumpi kasvoi henkisesti tänä aamuna enemmän, minä vai koira.

Kuten tiedätte omistan kolme rakasta räppäkäpälää. Minun elämäni valo ja hellyyden kaipuuni täyttäjät. Turvatyynyni ja hermoraunioni.

Tämä viikko on muutenkin ollut tavanomaisesta poikkeava, kaksi näistä koiruuksista on ollut mummolassa, isä kävi noutamassa ne sunnuntaina appiukkoni luota kun olimme isänpäivää viettämässä. Tämä sen vuoksi kun tälle nuorimmaisella alkoi juoksuaika ja perjantaina saimme tiedon, että meidän uroksemme ei ole kelvollinen isäukoksi. Hänellä todettiin kaihi toisessa silmässä joka on vahva ja eläinlääkärit eivät anna myönteistä lausuntoa nyt sitten tämän takia. Joten kuviot uusiksi.

Lauantaina myös rakkaani ilmoitti lähtevän työreisulle viikoksi Joensuuhun ja minun suunnitelmat oli lähteä tänään käsityömessuille Tampereelle, mihin koirat? No kaksi meni tosiaan sinne porukoille, mutta eihän tätä killallaan olevaa neitiä sinne voi laittaa, tai kaikilla menee siellä hermo. Joten markkinoimme tämän neitin pääsemään appiukon mukana mökille viikonlopuksi, mutta sitä ennen koiruus piti viedä appiukon siskolle 5 tunniksi kunnes appi pääsee töistä.

No se mikä tästä viikosta on tehnyt todella erilaisen on se, ettei Milli neiti ole ollut koskaan yksin! Siis ei koskaan. Eka päivät se todella oli kotonakin mieli maassa, että missä muut on? Mutta hiljalleen rentoutui ja hiukan kai unohti. Mutta tänä aamuna, minä en tiennyt miten päin olisin ollut. Aamulla pakkasin laukkuni ja sitten koiran laukun ja ihan kuin pikkuneiti olisi arvannut, että hän ei tule pääsemään mukaani. Pieni vikinä jo kotona eteisessä. Autossa matkalla Ouluun pieni vikinä ja sitten kun minä vein sen sinne mieheni tädille, annoin herkun jota se säntäsi juosten syömään ja minä poistuin  hiljaisuudessa ovesta.

Lähtöni jälkeen herkku oli hotkittu alas, ja perään ovelle vikisten ja haukkuen. Onneksi täti on omistanut itsekin ennen koiria, niin oli hoksannut lähteä samantien kävelylle jotta neiti unohtaisi poistumiseni. Takaisin tultua oli kurkittu jääkaapin uumeniin ja koira oli saanut maistuvan aterian joka oli kadonnut välittömästi parempiin suihin :) Sitten leikit päälle pehmolelujen kera ja tietenkin lapsella tulee sen jälkeen uni. Onneksi lapsella on hyvä päivähoitaja niin äiti pääsee levollisin meilin minilomalle käsitöiden maailmaan :)

Mutta se tunne kun lähdin ja jätin koiran pysäytti minut. Olenko todella niin kiintinyt niihin pieniin karvakasoihini? Huoli kalvoi ja teki mieli palata hakemaan koira. Tuntui pahalta lähteä. Olen kuullut, että nuoret äidit eivät voi/ pysty jättämään lapsia hoitoon muille, koska eivät haluaa jättää lasta hetkeksikään. Mutta minä en meinannut pystyä jättämään koiraa! Pitäisikö minun huolestua? Mietin vain sen pienen pientä vikinää ja kosteita silmiä...Pehmoistakin pehmoisempaa turkkia ja lämpöä kun nukkuu kerällä sylissä..-huokaus- Mutta ehkä tämä on niitä henkisen kasvun paikkoja jälleen meille molemmille, katkaistaan napanuora. Ei tee pahaa koiralle,eikä minulle, olla hetkinen ilman meitä.

Mutta nyt ollaan junassa pylly penkissä. Ilokseni huomasin kun aloin koulutehtävää tekemään, että täällähän pääsee läppärillä nettiiinkin ja samantien huomasin jo raapustavani tekstiä tänne ja tehtävä vieressä odottaa vuoroaan. Mutta matkalla ollaan siis Tampereella ja ikäväksi trio:mme muuttui duo:ksi eilen illasta, mutta elämä on välistä yllätyksiä täynnä. Toivottavasti kolmas  naisemme paranee pian, eikä mitään ikävää tule esiin. Tietenkin aina tällaiset tilanteet laittaa huolen nostamaan olkapäälle. Ja huoli istuu siinä jalkojaan heilutellen niin kauan kunnes sanotaan ettei siihe ole aihetta. Parane pian, rakas, tärkeä ystäväni, tukipilarini ja hengenheimolaiseni <3

Mutta tänne olen menossa ja toivottavasti tulen kotiin ison kasan ideoita rikkaampana ja mukavien tuliasten kera :) Kirjoittelen paluumatkalla raporttia millaista oli :)
http://www.kadentaidot.fi/

Hiljaiselo - How I can help you?

Anteeksi hiljaiseloni. Joudun toteamaan, että joka suuntaan en minäkään ratkea. Sykin, sykin minkä kerkeän, mutta mahdoton on mahdoton, jopa minulle! Palaan pikkuasioihini ja maailmaani, ajatusteni kera kun hiukan rauhoittuu tämä pienen ihmisen elämä. Olen naimisissa niin kouluhommeleitten kanssa ja näin aikuisiällä tämä opiskelu ei käy kuin nuorena, että opiskelempa tuosta lonkalta vain ja vähän puolihuolimattomasti. Nii-in, aikuisikä on tuonut tähän opiskeluun ihan toisenlaisen mielenkiinnon ja syvyyden. On jännä huomata, että sitähän haluaa ihan oikeasti oppia! :)

Mutta nyt syvennyn englanninkielen ihmeelliseen maailmaan. Ja haaveilen jo matkustamisesta perjantai aamuna Tampereelle ja lauantaina  suurille käityömessuille.

Thank you  for your patience, good bye and good night!

Ratkaisua vailla olevat unet.

Voi kumpa olisi lähipiirissä joku joka osaisi valaista minulle minun pienen pääkoppani sisältöä näin unien kannalta! Tiedän, useimmat pitävät unien tulkintaa hölönpölynä kuten horoskoppejakin, mutta minun sisimpäni ainakin osiltaan niihin uskoo. Vai onko vain väilillä niin, että haluaa uskoa?

Noh, toissa yönä olen ollut elvyttämässä omaa isääni. Tämä uni ei ollut tunnelmaltaan niin kiva, mutta se ei ollut ahdistavakaan vaan ennemminkin tunnelma oli hädässä ja painopiste oikeatoimisuudessa. Olin tulossa kotiini Liitonjoelle. Farkkuni nosti kesäiselle hiekkatiellä ruskean pölypilven, ja kivet kopisivat auton pohjaan. Lähestyessäni kotipihan risteystä huomasin isän traktorin olevan pysähdyksissä siinä. Hiljensin tietenkin vauhtia ja näin isän laskeutuvan traktorista kyyryssä ja pysähdyin. Kuulin isän sanovan: " että ei pysty" ja samassa hän kaatui eteeni hiekkatielle mahalleen. Ensimmäinen ajatus minulle oli hätä ja sitten samantien kaivoin puhelimen taskusta ja soitin hätäkeskukseen. En tarkistanut isän hengitystä vaan soitin samantien hätäkeskukseen, koska tiesin ambulanssin tulevan nii-in kaukaa, että siinä suhteessa joka sekuntti oli elämän tärkein. Tunne kun temmoin isän teepaitaa auki, oli voimakas. Ja se itkuinen hätä ja hiki, joka auringon ja tuskan myötä nousi pintaan, tunsin ylähuulellani hien. Kuiva heinätuoksui. Eli ollaan keskellä kesää, koska heinä on kaadettu ja sen kuivuminen tuoksui. Ja ketään muuta ihmistä ei näkynyt, eikä mitään kuulunut mistäänpäin kylältä! Ei yhdenkään navetan hurina eikä traktorin jylinä! En tiedä sainko elvytettyä isän, en tiedä. En tiedä tuliko ambulanssi. Muistan vain, että minä elvytin ja elvytin.

Seuraavana yönä olin lentokentällä punaisten matkalaukkujeni kanssa. Liput kädessä menin lähtöselvitykseen. Tulin taksilla ja olin mielestäni juuri oikeaan aikaan kentällä, ehkä hiukan aikaisemminkin olisin voinut olla. Kentällä oli paljon ihmisiä, mustissa takeissa, pitkissä ja yllättävän monella oli hattu. Lentoemäntä kertoi, että olen myöhässä, katsoin kelloa ja olin ajoissa ja virkailija kertoi, että ainut mahdollisuus oli mennä kentän toiseen päähän selvitykseen, siten ehkä ehtisin koneeseen. Ja minä kiirehdin kävely-puoli juoksu askelia siellä ihmismassan keskellä ja  se kanttä oli pitkä ja leveä. Lopulta pääsin toiseen päähän ja virkailija sanoi minulle jotain, mutta en saanut selvää. Kello tikutti eteenpäin ja minä pyöritin papereita käsissäni, välissä vilahti viininpunainen passi. Ajatus, etten koskaan pääse Kyprokselle hakkasi päässäni. Kypros, kypros, kypros...En tiedä pääsinkö koneeseen vai en.

Horoskoopeista parhain ja yleensä paikkansa pitävin löytyy sanomalehti Kalevan Sunnuntai liitteestä. Se on ehdottomasti parhain. Se on aina ns. ajan hermoilla, ainakin minun elämän tilanteeseeni monasti sopiva. Se ei ole sellainen perinteinen horoskooppi joka on täynnä liirun laarumia ja voisi sopia kelle tahansa ja kävisi asiaan kuin asiaan, vaan se on määritelty selkeästi mihin se ottaa kantaa mikäkin viikko.

Unien tulkintaan ja mielenmaisemiin matkanneena :)
-MiuTau-

Pääsykokeet

No, niin pääsykokeet onnellisesti takana ja en voi sanoa,että täydellisesti meni. Kävin tosiaan pääsykokeissa Kajaanissa sairaanhoitaja ja Rovaniemellä terveydenhoitaja amk:ssa ja pakko todeta, että Kajaanin sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen tulisi käydä opintomatkalla Ramk:ssa, kuinka järjestetään sujuvasti toimivat pääsykokeet. Ramk:n suoritus täysi 10, sujuvaa, eikä turhaa odottelua. Kajaani täysi katastrofi.

Tiistaina olin Kajaanissa. Pääsykokeet alkoivat kello 8-9 ja ohjelmassa oli ensimmäisenä matematiikan koe. Noin kuusi tehtävää ja  hyvin meni jos osasi muunnoslaskut, roomalaiset numerot sekä tippalaskun ja oliko prosenttilaskukin. Sitten odottelu aikaa haastatteluun olikin 6 tuntia! Elikkäs, koko perkeleen päivä meni näihin kahteen osioon. Hei haloo Kajaani, tulisiko hiukan perehtyä miten muut oppilaitokset järjestävät pääsykokeet!! Sitten itse haastatteluosio oli sanoisinko hiukan outo. Huoneeseen päästyä minulta pyydettiin etätehtävä ja haastattelija luki sen. Sitten totesi, että tämä haastattelu pohjautuu tähän kirjoitelmaan. Hän luki paperista kysymyksen ja odotti, että vastaat siihen. Hän ei reagoinut vastaukseesi mitenkään ja ei oikein tiennyt halusiko hän vielä minun kertovan jotain vai mikä oli homman nimi. Vaikutelma koko haastatteluajan oli hyvin outo. Tai sitten vain minun ja haastattelijan kemiat eivät toimineet yhteen. Mutta Kajaaniin en usko edes pienissä haaveissani siis pääseväni.

Rovaniemellä alkoi pääsykokeet klo8.15-9.15. Samaan teoriaosuuteen osallistuivat sekä sairaanhoitaja sekä terveydenhoitaja hakijat. Tehtävänä oli kirjoittaa essee annetun artikkelin pohjalta ilman referointia, aiheena lapsen kuunteleminen. Matematiikan osiossa oli muistaakseni 5 tehtävää, muunnoslaskuja, prosentti- ja lääkelasku. Sitä mukaa kuin oli valmis sai lähteä ja oven ulkopuolella odotti haastatteluaikojen jakajat, jotka välittömästi ohjasivat sairaanjoitajat omiski ryhmikseen ryhmähaastatteluihin ja terveydenhoitajat omiksi ryhmiksi. Terveydenhoitajien ryhmäkeskustelu aiheena oli sitoutuminen. Ryhmässä oli kuusi henkeä ja meidän ryhmässä kaksi, eli minä ja toinen sanoimme kantamme ja muut komppasivat meitä. Yksi tyttö ei sanonut mitään!! Odotusaikaa oli noin 15min. ja samantien siitä pääsi jokainen yksilöhaastatteluun. Täällä oli kaksi haastattelijaa, toinen kirjasi ja toinen kyseli. Tunnelma oli mukava ja rento. Psytyi olemaan oma itsensä ilman, että jännitti kauhiasti ja sinun sanomisiisi reagoitiin. Ei ollut sellainen olo, että ouhuu kuuroille korville ja kysyttiin myös jatkokysymyksiä siitä mitä olit juuri kertonut. Haastattelija oli ns. läsnätilanteessa. Eli koko paketti, 4 osiota oli ohitse kahteen tuntiin kaikilla! Ja osioita oli siis puolet enemmän kuin Kajaanin pääsykokeissa.  

Mitä tämä saattaa myös kertoa itse oppilaitoksista? :)

Nyt sitten vain odotellaan, että saadaanko elämälle jälleen uusi suunta. Toivon todella, että pääsisin, mutta pelottaa toivoa liikaa, koska pettymys on kova jos ei sitten pääse. Hakijoita kuitenkin aina kutsutaan pääsykokeisiin nelinkertainen määrä kuin aloituspaikkoja on.

Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.

Huomasin myös, ettei minua eikä koiriani ole tehty heräämään peräkkäisinä öinä klo3.00. Koiria ei olisi voinut ulkoilu vähempää kiinnostaa siihen aikaan, mutta kun oli pakko :)

Olla minä, jota rakastan.

Onko kauniimpaa syyspäivää kuin tänään? Aurinko kurkkii taivaalta, vieno tuuli käy ja ilma on sopivan viileä. Tiedättekö minä olen loistavalla tuulella ja ajattelin jakaa sen teidän kanssa. Olen tällä hetkellä niin onnellinen, että voisin itkeä ilosta ja toivon ettei iloni ole liian ennen aikaista.

Minulla todettiin nivelreuma tammikuussa 2011. Sitä ennen olin itse jo pelännyt jotain vastaavaa 'vikaa' minussa olevan jo vuodesta 2004-2005. Kuten ystäväni tietävät, että minun intohimoni tuohon saakka oli ollut urheilu, juoksu, kestävyysmatkat. Se oli minun elämäni suola ja sokeri, se piti minut sellaisena jona halusin olla. Nautin sen tuomasta hurmoksesta, uhmasta säitä vastaan ja äärirajojen koettelimisesta.  Sitten hakeuduin ja kouluttauduin myös liikunnanpariin, kuten pari edellistä kirjoitustani sitten kerroinkin. Tällöin ongelmat voisiko sanoa, alkoivat räjähdellä ja ilmetä.

Muutenhan oireet eivät minua vaivanneet kuin liikkuessa. Laskettelurinteessä alkoi päkiästä hävitä tunto ja koko jalka puutui. Enhän voinut kuin keskeyttää laskettelun siltä päivältä ja hetkeltä, näinä hetkinä kun olin rinteessä näkövammaisen opaslaskijana tai tuomassa liikuntarajoitteista rinnettä alas kelkalla. "Ilman toista jalkaanihan" minä olin turvallisuusriski sille toiselle. Juoksulenkeistä alkoi tulla tuskaa. Sama ongelma kuin rinteessä, kipu tuli päkiään ja kun yritin vain juosta ettei sitä ole olemassa niin kipu "vei koko jalan". Sormia alkoi särkeä, juilia, mutta se meni muutamassa päivässä alkuun ohitse. Sitten tuli mukaan aamujäykkyys jalkaterissä. Nousit aamulla sängystä ylös niin tuntiin-kahteen ei voinut kävellä koko jalkapöydillä vaan kantapäillä ja jalkaterän sivuilla. Se kävi niin kipeää. Sitten alkoi tulehtumaan olkapäät ja voi sanoa, että niinä hetkinä oli kuin helvetin tuli olisi palanut olkapäissä. Kipu hiipi ja kuumeni ja lopulta et liikuttanut kättäsi enää kuin kyynärvarresta. Olo oli kuin sinut olisi amputoitu käsistä ja uudet kätesi olisi kiinnitetty kylkiin ja niiden mitta oli kyynärvarsi. Et voinut harjata hiuksiasi, vaatteiden pukeminen oli vaikeaa, hampaiden ja tukan pesu tuskaa.

Syksyyn 2010 kävin valittamassa oireitani niin työterveydessä  kuin paikallisessa tk:ssa. Ajatelkaa, melkein kuusi vuotta! Aina kuulin, että ei minussa mitään vikaa ole. Osta kenkiin sopivat pohjalliset, syö buranaa ja venyttele. Siinäpä ne, Suomen lääkäreiden yleisimmät ohjeet. Sitten 2010 syksyllä minua alettiin jo vähän kuunnella, alettiin pumpata verikokeita. Taas kuulen, että ei mitään vikaa kun veressä ei näy mitään poikkeavaa. Kortisonia pumpataan piikeillä niin jalkaan kuin olkapäihin, lopulta jo tk:n hoitaja sanoi, ettei sinuun voida enää oikeastaan laittaa sitä. Lopulta lääkäri sanoi, että laitan konsultaatio pyynnön Oys:iin, että mitä mieltä ovat, otetaanko sinut tutkittavaksi ja sanoi vielä, että epäilempä että eivät kutsu. Meni kolme päivää niin sain kutsun reumatologian yksikköön ja pari viikkoa niin sain diagnoosin, että sinulla on nivelreuma joka on hyvässä vaiheessa. Ei hätää kun lääkitys aloitetaan välittömästi niin ehkäisemme/ hidastamme pysyvien muutosten tulemisen.

Samalla lääkäri pahoitteli, sitä että kun kunnan tk:ssä tuijotetaan monesti vain niihin verikoetulosten arvoihin ja monen hoitoon pääseminen viivästyy valitettavasti sen takia. 40%:lla reumaa sairastavista ei näy veriarvoissa poikkeavuuksia! Mielestäni määrä on huima.

Mutta nyt hehkutan, että lääkkeeni todella toimivat. Toivottavasti en hehkuta nyt liian aikaisin, mutta viime viikkoina olen laittanut juoksulenkkarit jalkaan ja käynyt juoksemassa lyhysiä, noin viiden kilometrin lenkkejä eikä kipua ole missään! Ymmärrättekö mitä se tarkoittaa? Minä voin alkaa toteuttamaan jälleen itseäni, päästä olemaan minä jälleen, olla se minä jota todella rakastan olla. Saada nauttia endorfiineistä ja sen luomasta hyvänolon tunteesta ja saada takaisin se keho jossa minun on hyvä olla. Tottakai kehoni on muuttunut sen jälkeen kun juoksu on minulta ns. otettu pois ja tietenkin joku sanoo, että ikä tekee myös tehtävänsä, mutta ei 27-vuotias ole ikä loppu. Toivon todella, että voin alkaa nauttimaan jälleen liikunnasta ilman kivun luomaa tuskaa ja ahdistusta. Nyt minulla on niin hyvä mieli aamun juoksulenkin jälkeen jonka kävin hölkkäilemässä kahden koiruuteni kanssa ja olen sen takia tänään saanutkin jotain oikeasti aikaiseksikin!

Tämän päivän tehopakkaus kiittää ja hymyilee. Elämä on jälleen yhtä ihanaa kuin pihalla oleva auringonpaistekin. ja P.S. Tänään saan kullankin kotiin <3

Pieniä pähkinöitä tippuu lattialle...Joulu saapui jo meidän kaappeihin..

Hiljaa, hiljaa päivät kuluu. Malttamattomana mieli jo on, mutta tänään taas askeleen lähempänä. Joulu. Minä ostin joulukuusen tänään! Tiedän, nyt siellä moni ajattelee, että sehän on muovikuusi! Eihän se ole kuusi eikä mikään; tai näin minä ainakin ennen tähän saakka olen ajatellut. Olen joka joulu halunnut omaan kotiin joulukuusen, mutta en ole sitä saanut. Olemme aina olleet vanhemmillani, niin joulupyhien jälkeen täällä ei odottaisi enää kuin kuiva kuusenranka ja neulaset kasassa lattialla...

Mutta tänään siis Bauhausissa hajosin ihan pähkinöiksi; sinne oli tullut jo vaikka mitä joulukivaa! Noh, kuusethan sieltä ensimmäisenä silmiin loisti, kun se mielenpäällä oli ollutkin. Niitä minä sitten hipelöimään ja kärryynhän päätyi tummanvihreä 240cm korkea kuusi. Ja nyt paketti odottaa varastossa malttamattomana, että joko saan kasata sen? Noh, jahka maltan vielä hetkisen pitää paketin kasassa...:)

Ainut miinuspuoli tässä kuusi asiassa on, että se ei tuoksu. Minun täytyy varmaan korvata sen luoma jouluntuoksun aukko paistamalla tuplamäärä pipareita ja kinkkuja, keitellä glögiä jne. Eihän kuusen tuoksun uupuminen voi viedä koko joulutunnelmaa alas, eihän? Kysyy ihminen joka ei ole joulua viettänyt ennen muovisen kapistuksen kanssa...hmm..

Ja älkää luulko, että tämä joulushoppailu jäi tähän. Mukaan lähti kahdet joulukuusen valot, jotka meillä kylläkin päätyvät ikkunaan mummoni laittamalla tavalla lapsuudessani. Ulos löysin myös kolmet valosarjat ja tietenkin sitten viisi ajastinta pistorasioihin, ettei sähköä kulu liikaa. Yritetään säästää edes jossakin kun tuo shoppailu muuten tulee niin kalliiksi :) Ja tietenkin kuuseen löytyi myös kivat violetit pallotkin. Ai, miksi violetit? No siksi kun olen repinyt jo valmiiski stressiä siitä mitenkä saan olohuoneesta harmoonisen kokonaisuuden kun sohva on muuten musta paitsi selkätyynyt on violetit. Minä en voi kuvitellakaan, että se olisi oma yksittäinen väri pilkku violettia muutoin joulusisustuksessa. Tiedän, olen melkeimpä hysteerinen asian suhteen ja nipokin jos en edes itse keksi asunnossa miksi joku väri on siellä! Kaikelle pitää olla pari ja koko talosta täytyy löytyä värien puitteissa punainen lanka. Huoneet eivät voi olla mielestäni toisistaan täysin poikkeavia ja niin ettei mitään yhdistävää tekijää löydy! (piste)

Sitten jos joku kaipaa vielä kukkasipuleita keväälle, kipa kapi Bauhausiin. Siellä myötiin loppuja settejä 2€ laatikko, sis.100 kukkasipulia!!!!! Ja arvatkaa vaan päätyikö näitä sitten meikän mukaan..Joo-oh, olen pylly pystyssä kykkinyt sitten taas tänään lapion kanssa tuolla pitkin pihamaita ja piilotellut näitä omia pieniä aarteitani :) Ja keväällä en varmana muista minne kaikkialle olen niitä kuokkinut, joten jos ne eivät päädy myyrien jouluruuiksi niin sitten on mukavia pieniä väriylläreitä tontilla :)

Ja tottakai näihin muihinkin tuholaisiin täytyy talveksi varautua. Jänöjusseista ei tontillamme ole vaaraa näin kesällä kun koira-aita kiertää ja suojaa tonttia. Odotapas vaan jos lunta tulee yhtä paljon kuin viime vuonna, niin johan alkaa pari ison, laiskan pulskeaa jänistä kipittelemään tuolla hankien päällä ja joen jäätä pitkin hipumaan kohti miun omena-ja kirsikkapuita. Mutta -hähähhää- nyt on lopuillekin ostettu suojaverkot! Ja havupuillekin ostin myös varjostuskankaat, jottei poloiset kevättalvella rusketu/ kuivu kun aurinko alkaa sulattaa lunta ja maa on edelleen jäässä ja kasvi poloiset eivät saa vielä juurillaan vettä maasta. Niin ompas huput heittää päälle ja pitää sitten vaikka leikkiä kasvien ns. pompelipossu tulee leikki :)

Niin täydellisen koukussa; jälleen.

Kaikenlaisia koukutuksia ja riesoja sitä itselleen hommaakaan. Reilu vuosi sitten olin vallan koukussa facebookin restaurant ja farmi peliin. Aamulla ensimmäisenä sekä töistä tullessa ja illalla viimeisenä täytyi aina ensimmäisenä mennä nokka kiinni tietokoneeseen ja laittaa ruuat esille ja uutta tulemaan sekä korjata sato ja hoitaa elukat. Laski tunteja jottei mikään kerennyt pilaantumaan vaan "saataisiin ns. raha turvaan." Silloin itseä alkoi jo vallan ärsyttämään, että oikeastiko minun elämääni aikatauluttaa nykyään ns. ihan turha peli, jolla ei oikeammin ole mitään tärkeää, oikeaa tehtävää elämässäni! Hankkiuduin eroon niistä ja aluksi niitä oli jopa ikävä. Sittemminhän erosinkin jo kokonaan facebookista ja unohdin jo näiden pelien olemassa olon.

Noh, nyt sitten taas..Onnellisesti omistanut applen iPhone nelosen jo useamman kuukauden mitään tietämättä, että nämä pelit ovat olleet jo vaarallisen lähellä meikäläistä. Yksi lauantai ilta sitten taasen rakkaani siinä sohvalla tokaisi minulle, että "oletko huomannut että saat ladattua puhelimeesi restaurant-pelin?" Ja minähän riemastuneena sen samantien lataamaan ja koukussa ollaan taas korvia myöten! Nyt olen ladannut myös jo Bakery storyn ja fashion-pelinkin. Kaikki toimivat samalla kaavalla ja voi luoja, olen taas niiden armoilla. Ja mikä pahinta, niihin on niin helppo päästä nyt käsiksi kun ei tarvitse enää edes tietokonetta erikseen aukaista kun ne lävähtää kaikessa koukutuksessaan tuohon puhelimen näytölle. Kuinka aina ohimennen vilaiseekaan, että onko jo valmista? Ja sitten taas unohtuu räpeltämään ja sisustamaan kahvilaa tai kauppaa ja huomaamatta on taas 15-30min hurahtanut. Ja tämä kun tapahtuu päivässä useasti niin mitä kaikkea tuolla turhalla ajalla voisikaan tehdä jotain järkevää!




Joku voisi tähän tokaista, että hanki akka elämä!

Tekosyitä

Nyt on syysloma. En tiedä onko se edes ansaittu, koska eihän koulussa kerennyt olla kuin 3vkoa. Mutta tarkoitukseni olisi ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä pois kaikki etätehtävät  jotka on jo saatu. Olisipa sitten kohta muutama pikkustressi vähemmän :) Mieskin pyörii Rovaniemen korkeuksilla työreissulla avaamassa myymälää, joten mitäpä parempaakaan tekemistä minulla olisi? -hih- Minähän se olen haka keksimään kaikkea muuta tehtävää kuin sitä mikä olisi järkevintä. Kummasti koirien turkeille on uhrattu enemmän aikaa, suunnitteilla iltapäivälle pidempi lenkki niiden kanssa, etsitty keittokirjasta maukkaimman kuuloinen kukkakaalikeiton-ohje; sitä voisi kokeilla illasta ja tietenkin nyt juuri kiinnostaa älyttömästi toisten blogit! :D No, on kirjat jo viereen nostettu!

Tässä lomalla olisi tarkoitus kuunnella pienen oman sisimpäni ääntä. Tarkoitus olisi saada kirjoitettua myös pääsykokeiden ennakkotehtävä valmiiksi. Tai oikeammin tämä on pakko tehdä, koska pääsykokeet ovat ensi tiistaina Kajaanissa ja seuraavana päivänä Rovaniemellä. En tiedä miten ihmeessä jaksan ajaa nuo matkat, koska en todellakaan pidä pitkän matkan ajamisesta! Mutta minun pitäisi ratkaista tai oikeammin muuttaa haluni sanoiksi paperille: Miksi haen sosiaali-ja terveysalalle? Mitä merkitystä koulutuksellani, työkokemuksellani tai harrastuksillani on alalle hakeutumisessa? Miksi haen opiskelemeen juuri nyt? Mitä vahvuuksia minulla on sosiaali-ja terveysalalle? Millainen oppija olen? Kyllä, olen hakenut myös muihinkin kouluihin jota nyt käyn. Olen hakemassa ammattikorkeaan Sosiaali-ja terveysalalle ja toivottavasti en haukkaa liian isoa palaa. Kauhulla olen lukenut netistä kuinka erityyppisiä pääsykokeet voivat olla kyseiselle alalle, mutta toivotaan parasta ja pelätään pahinta :)

Tällä alalla olisi ainakin satavarmasti töitä. Oikeastaan  mikä olisi parasta niin edellinen koulutukseni ei menisi hukkaan. Olen koulutukseltani Liikunnanohjaaja (AMK) erikoistunut soveltavaan liikuntakasvatukseen ja valmistunut Rovaniemeltä. Itse koulu oli mahtava, vaativa, mutta paljon antava ja opiskelu oli haastavaa. Koulu vaati itseltä henkisesti paljon, mutta fyysisesti vielä enemmän! Kaiholla muistelen sitä aikaa :) Mutta kuitenkin vaikka opiskelu liikunnanohjaajaksi oli ihanaa aikaa, se ei todellakaan tarkoita sitä, että saa töitä alalta. Alan töitä olisi tarjolla etelä-suomessa, mutta en halua muuttaa sinne! Pohjoisessa tarjolla olisi pieniä pätkiä ja palkka mitään sanomaton, joten jotain on keksittävä. Nyt olen mielestäni löytänyt ratkaisun, kumpa pääsisin sinne minne haluan.

Nyt hommiin, jotta jotain saisi edes aikaiseksi.

Nörteille hommia!

Siis jos käsketään lataamaan/ostamaan itselle internetin ihmeellisestä maailmasta tietokone ohjelma, miksi annetaan ymmärtää, että tämä käy suit-sait-sukkelaan ja helppoa kuin heinänteko jos se ei sitä ole. Kyllä olisi taas kaiken maailman nettinörteiltä opettelemista; pitäisi opetella perkele tekemään ohjeista sellaiset jotta tollokin tajuaa ja ymmärtää. Huomaatte varmaan, että mun hermo ei tällaisia kestä! Näissä asioissa mulla katkiaa piuha päästä hyvin nopiaa.

Tilauksen tehdessä on varmistettu, että olet oikeutettu ilmoittamaasi alennukseen. Tilaus tehty ja tullut ilmoitus:tilaus onnistunut. Alapuolella viesti, lataa tuote linkistä - painat lataa- kohtaa...Kone sanoo näytöllä-File not found!! Mitä??

Ei varmasti näihin asioihin kuulu, että kokeillaampas tuolta, ei toimi, noh; kokeillaampas tuota kautta, eiiii...No mistä hitosta tuo lataa, mä olen jo maksanut tuon...Odotetaan kymmenen minuuttia v-käyrän kasvaessa ja ohops, Yhtäkkiä sähköpostiin on tullut viesti: lataa linkin kautta. Noh, katsot viestiä niin siinä ei suoraan ole linkkiä jota painaa ja asian pääsisi tekemään, vaan kolme lausetta on kirjoitettu putkeen ja sieltä keskeltä ota yksi lauseen osa ja laita se osoitteeksi niin pääset oikiaan paikkaan, josta pääsee lataamaan. Miten tuon kirjoittaminen on ollut niin hiton vaikiaa jollekin nörtille? Eikö olisi tämän kertomuksenkin perusteella helppo lopulta kirjoittaa ihan yksinkertaiset ohjeet, mitä tehdään ja mistä lataus linkki löytyy?

Voi luoja...Nyt lähden pitkälle lenkille koirien kanssa purkamaan höyryä päästä!

Satua..

Eilen oli Satua-päivä.

Itseasiassa tiesin sen jo kolme päivää sitten. Koirien kanssa ulkoillessakin kehittelin mielessäni useampaakin lasten satua ja ymmärsin tuolloin kuinka helppo on saada aivot todellakin narikkaan ns. päivällisiltä taakoilta. Hypätä hetkeksi ihan todellakin mielikuvituksen maailmaan ja löytää itsestä jälleen pieni sisäinen lapsi.

Toisaalta kävi ihan mielessä, pitäisikö aloittaa hiljalleen jäsentelemään omia tarinoita paperillekin? En tiedä muistavatko lukiolaiset ystäväni tästä lukioaikaisesta haaveestani, kirjoittaa joskus oma satu-kirja. Itseasiassa tietäisinkin jo ketä pyytäisin sen kuvittamaan... Aikanaan ajatukseni pyörivät pienten muurahaisten ympärillä, olin suunnitellut jo heille kodit, sängyt, pedit jne. Mutta tarina ympäriltä uupui. nyt lähestymistapani olisi toisenlainen, hyppäisin suoraan mielikuvitustarinan maailmaan ja laittaisin siivet selkääni!

Satua- päivästä myös että silloin oli Sadun nimipäivä. Minulla on tärkeä ystävä Satu-niminen. Olen ostanut hänelle kortin, liimannut siihen postimerkinkin, mutta en ole saanut kirjoitettua sitä, saati vietyä postiin. Nyt ystäväiseni ajattelee, että olen tunteeton etten muista, niin pah! Muistan, mutta itse toiminta vaihe uupuu toteutuksesta tai nyt voisi puhua puoli valmiista :) Anteeksi ystäväiseni, toimin taas hiukan jälkijunassa.

Murrosvaihe

Löydän todellakin itsestäni henkisen kasvun vaiheita. Aine jolle olen ollut hyvin uskollinen ja se on ollut ainoa oikea maultaan ja väriltään, on syrjäytetty. En voi käsittää tätä! Punaviinin vallankausi on päättynyt ja valtaan on noussut, kunnon vallankaaappauksen suorittanut valkoviini. Mitä on tapahtunut?

Siis lasillinen viiniä on kuulunut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta meidän viikonloppu ruuan ruokajuomaksi. Tähän saakka on ollut vakio, että ehdottomasti punaviiniä, muita vaihtoehtoja ei ole. Nyt jostain sisältäni kumpuaa, että valkoviiniä sen olla pitää. Voiko ihminen olla yltäkyllästetty punaviinillä? Nyt suuhuni punaviini maistuu tunkkaiselle, kitkerälle ja ahdistavalle. Valkoviiniä kuvailisin taas raikkaaksi, keveäksi ja vietteleväksi.

Elämänihän on ollut todella suuressa murrosvaiheessa tänä vuonna. Työnantajan konkurssi laittoi miettimään omaa elämää; mitä minä todella haluan tehdä isona? Kaksi kuukautta mielellään työttömänä kesälomaa viettäen oli aikaa pohtia ja levätä. Syksyn tullen uusi työpaikka, joka oli ahdistava ja nyt koulun penkille palanneena edelleenkin mielessä kysymys " Mitä minä oikeasti haluan tehdä työkseni?" Kaunko minun pitää odottaa, että saan tähän kysymykseen vastauksen? Vai saanko sitä sisältäni koskaan? Tuleeko minun vain paahtaa eteenpäin johonkin suuntaa, tavoitellen jotakin mitä en oikein tiedä mikä on se jotakin. Toisaalta on hyvin ahdistavaa, että työurani suunta ajautui tähän pisteeseen, koska ennen minulla on ollut visiot hyvin selvät mitä minä haluan. Vai tuleeko minun käydä nyt läpi murrosikäisen tuska, mitä en silloin kokenut juuri nyt kun parin vuoden päästä hyppään 30-vuotiaan aikajanan toiselle puolelle?

Minusta tuntuu, että minun sisimpäni haluaa järisytellä minua avaamaan silmäni vaihtoehdoille. Ehkäpä se on aloittanut silmieni aukaisun tällä, että voin antaa mahdollisuuden valkoviinille. Viinille joka on ollut tähän saakka ehdoton ei. Jos näin on, niin jään oikeastaan jännityksen sekaisin tuntein odottamaan mitä muuta sisimpäni minulle tarjoilee!


Ps. Blogini tulee olemaan myös nyt muutosvaiheessa. Joudun poistamaan suurimman osan blogini tähän astisista kuvista, koska olen käyttänyt niin sanotun kiintiöni, enkä aio ostaa lisätilaa niille. Tämä tuli minulle täydellisenä yllätyksenä lauantaina, kun tämä tieto lävähti tietokoneen näytölle. Olenko ollut ainoa, joka ei ole tajunnut, että kuvia ei saa ladata ihan tolkuttomasti?

Comeback

Viime talvena löysimme ihan vahingossa aivan mainion ohjelman. Ohjelma täyttää kaikki 'hyvän mielen'- kriteerit. Se on hauska hyvällä tavalla, se on rehellinen, kiltti ja todellinen. Siinä ei pilkata ketään ja se vain saa hymyn huulille.

Oikeastaan viime viikon perjantaina, huomasimme, että se on palannut uusintoina, tehnyt comebackin. Mikä itseasiassa on parasta niin ensi vuonna saamme tästä nähtäväksemme uusia jaksoja. Hyvät ihmiset, jos vielä että ole katsoneet niin katsokaa ihmeessä. Tämä on omalla tavallaan niin ihana! Kyseessä on siis Ylen ohjelma 'Toisenlaiset frendit', tässä liite jota pitkin voitte katsoa perjantain jakson.

http://areena.yle.fi/video/1318618430460

Ja kerrottehan, mitä mieltä te olitte tästä! Veikö se itsensä suoraan teidänkin sydämiin? <3

Lämpöä & rakkautta

Tiedättekö, minulla on kolme
aivan sympaattisen ihanaa koiraa,
sekä rakastettava mies tuolla sohvan uumenissa...:)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

Antaa sateen ja kylmän tulla, meillä on lämmin <3

Turhautuminen siivoukseen

Tiedättekö, jos saisin yhden asian muuttaa tällä hetkellä elämässäni... Minä haluaisin siivoojan joka kävisi kerran viikkoon tekemässä perussiivouksen. Minun termillä perussiivous käsittää  imuroinnin, pölyjen ja peilien pyyhinnän sekä lattioiden pesun. Myös ikkuna pinnat jos niissä on näkyviä jälkiä - meillä meinaa aina sohvan selkänojan kohdalla olemaan pieniä nenän kuvia akkunassa, kun koiruus pötköttelee selkätyynyllä päivät ja kattelee akkunasta pikkulintuja :)

Olisi mahtava jos elämä olisi sellaisissa uomissa että sellainen palvelu olisi mahdollista tilata. Kuinka paljon omaa vapaa-aikaa jäisi enemmän kaikkeen kivaan omaan pikku puuhasteluun. Minä kyllä tietäisin, mitä kaikkea kivaa tekisin. Melkein aina siivous menee ns. oman ajan edelle. Pystyisin enemmän askartelemaan, touhuamaan koirien kanssa, käymään hölkkälenkillä ja vaikkapa leipomaan! Mutta aina kun kämppä on hiukankaan sekaisin, aina pitää ajatella, että "ensin siivotaan ja jos sitten jää aikaa"....Että minä inhoan tuota ajatusmaailmaa!

Ja minä kun haluan, että koti on aina melkeimpä priima kunnossa. En kestä, en pysty, en kykene toimimaan jos näen pölyä, villakoiria tai hiekkaa jossakin. Haluan, että on puhdasta ja nättiä :) On mukavampi tällöin myös tepsutella lattialla paljain varpain...Ja hetken kuluttua kaivella kaapista villatöppöset jalkahan, kun nykeröitä alkaa palelemmaan!

Mutta todella, tämä olisi niin sanottu satsaus omaan itseen. Toiset syytää rahansa kuntosalille, mutta minä syytäisin siivousfirmalle, jotta pääsisin koirien kanssa "ilmaiseksi lenkille".

Huomatkaa kaikessa -isi- muoto. Valitettavasti.

Kiillotusliinaa akkunoille, vastapainona shoppailua :)

Raivostuttava, tuskastuttava on onneksi takana. Ikkunat on nyt pesty, voi luojalle kiitos siitä! Ja oikeastaan mikä tässä urakassa on raivostuttavinta on aina se, että  kun olet saanut urakan loppuun ja olet ylpeä lopputuloksesta niin aurinko tulee ja osuu ikkunaan ja huomaat: voi paska! Huomaat kauniit, puhtaat ikkunasi omaavan jonkunlaisen kalvon tai rannun ikkunan kulmissa. Miten se on mahdollista? Joka kerta keskityt ja yrität  tehdä kaiken oppisääntöjen mukaan, mutta silti aina näin käy! En ala. Jos joku osaa sanoa vinkin miten tämä inhottavuus operaatio suoritetaan siten, että lopputulos on auringon paistaessakin silmiä hivelevä niin anti tulla vaan tänne päin...

Sitten viikonlopun mukavaan antiin. Suosittelen kaikille sydämeni pohjasta - Oulun käsityö messuja-. Oikeasti hajosin ihan palasiksi kun menin sinne. Siellä oli vain taivas rajana. Tottakai mukaan lähti, voisiko sanoa aivan liian paljon tavaraa! Talvi saa nyt tulla, minut on kiedottu villaan. Löysin aivan superkivan villamekon ja liivin. Voi, sitä pehmeyttä ja lämpöä :) Uusia ideoita sieltä sai myös kasapäin ja messujen koko yllätti minut täysin. Sielä oli aivan älyttömästi porukkaa.

Tästä innostuneena haaveilen nyt marraskuulle reissua parhaan ystävättäreni kanssa  Tampereen käsityömessuille. Kuuleman mukaan sinne kokoontuu kaikki Suomen parhaat yli 400 käsityöläistä. Toivottavasti saamme toteutettua, koska se toisi varmasti virtaa pitkälle talveen.

Pieni palapeli, jota kasailen.

Antaa ulkona myrskyn mylviä...Minä olen siellä koirien kanssa jo itseni kerran kastellut tälle iltapäivälle. Puhina kuuluu ikkunan takaa ja kosteus tuoksuu kun ovea raottaa. Takan sytytin heti miten kun sisälle pääsin, legginsit jalkaan ja kippuraan sohvalle.

En ole hetkeen oikein päivittänytkään tietoja itsestäni. Luovuin siitä työstä jonka aloitin tässä joku aika sitten. Se ei ollut minun juttuni, lopulta ei ollenkaan. En ole oikeasti ihminen joka tekee 8-tuntia päivässä vain sitä yhtä asiaa. Minä olen ihminen joka haluaa pitää kokoajan monta rautaa tulessa, sykkiä, kiirehtiä ja tehdä jotain näkyvää. Haluan liikkua, olla ihmisten keskellä.

Minä oikeasti yritin, yritin keskittyä yhteen ainoaan asiaan koko päivän, mutta ei, ei siitä tullut mitään.

Ensin se  alkoi, että ajatukseni alkoivat harhailla heti jo klo13. Yritin väkisin pitää ajatukset asiassa jota teen, mutta aloin miettiä viikonloppua, kotiin menoa, ruokaa tai mitä ikinä nyt päähän pälkähtikään. Sitten alkoi puutua takamus... Seuraavina päivinä alkoi hiipiä ahdistus. Töihin ajaessa tuntui kuin kymmeniä kiloja kiviä olisi lastattu rintalastani päälle, ahdisti. Sen jälkeen taakka kasvoi ja ajomatkalla alkoi jo itkettääkin. Ei siinä, yritin kasata itseni aina autolta töihin kävellessä. Olo oli kuin nuijitulla koiralla, pakko mennä kun muutakaan ei ole.  Sitten nämä olot seurasivat jo minua kotiin. Päässäni hakkasi vain: en halua! Mitä hittoa mä keksin!

Kestin tätä kuukauden ja nyt minulla on helpottunut olo. Voi sanoa, että olen ns.lisäajalla. Pääsin kouluun, saan osaamastani asiasta todistuksen, että osaan sen. Ei tarvitse kuulla enää sen jälkeen työhaastatteluissa, 'eihän sulla ole mitään alan koulutustakaan.' Kohta on, odottakaa vaan ja sitten voin hakea töihin niihin paikkoihin joihin haluan. Sitten on koulutus ja työkokemus. Ja ehkäpä jatkokoulutuskin, hmm...

Koulu tuntuu vuosien jälkeen niin helpolle vaihtoehdolle, että ihan hirvittää. Suht lyhyet päivät ja mielenkiintoinen asia ja asiasta on vielä kokemustakin...Niin olo on kuin kokoaisi palapeliä. Yhdistän päässäni kokoajan kokemaani ja teoriaa. Mukavaa.

Mutta on minulla vielä yksi salainen haave. Siihen paneudun sitten jos pääsen pääsykokeisiin, kyseessä on myös koulu. Sinne päästyäni olisin niin ylpeä itsestäni etten varmaan nahkaani enää mahtuisi :)

Nyt sataa, taivaalta todella sataa vettä. Pohina on mahtava mikä kuuluu yläpuolelta. Mutta nyt riennän saunan lämpöön, sitten makkaran paistoon takan ääreen villasukat jalassa..Sen jälkeen sohvalle jäätelökulhon kanssa, voiko elämä enää mukavampaa olla?

Onko...?

Onko ihanampaa kuin syksyiset raikkaat aamut?

Koti <3

Suosittelen jokaisella edes pientä reissua kodin ulkopuolelle,edes pariksi yöksi. On aivan mahtava huomata kuinka ihanan kodin omistaa, kuinka ikävä sinne tulee kun on hetken pois.

Oma sänky, kuinka ihanan unen siinä saa. Kuinka juuri se on sopivan jämäkkä, ei liian pehmeä eikä
kova.

Oma suihku, kuinka siitä tulee puhdasta vettä ja suihkun jälkeen tulee todella puhdas olo. Voit juoda suihkusta tulevaa vettä! Saat juuri sen lämpöistä kuin haluat. Se ei ole suodatettua meri vettä.

Luonto ja sen vehreys on Suomessa mykistävää. Meille on niin itsestään selvää että täällä on vihreää, sitä jotenkin kotona ollessaan turtuu siihen!! Ihmiset, se ei todellakaan ole itsestään selvää joka paikassa tätä palloa! Ja nauttikaamme tästä vedestä joka sataa niskaamme :)

Mutta sehän on toisaalta niin ihana asia, ikävä, huomaat silloin että se asia todella merkitsee sinulle jotakin! Ja jännä huomata, lomalla oli kaipuu kotiin ja tänne oli ihana tulla, mutta hups; nyt jo suunnittelee uutta reissua! Suomen rinteet kutsuvat jo suksiani ja pieni haave päästä myös talvella 12tunnin lentomatkankin päähän.. Saas nähdä mitä elämä tuo tullessaan ;)

Kaipaus muihin maisemiin, osa 2.

Keskiviikko-päivä. Tämä päivä meni Troodos-vuoristossa, tutustuen viinikyliin, paikallisiin maisemiin ja aasien vanhainkotiin :)

Kaipaus muihin maisemiin, kaipaus Kyproksen lämpöön. Osa 1

Palmuja, ihania illan tuulessa; pimeydessä kahisijoita. Pimeys saapui jo selvästi hävaittavasti klo18 jälkeen ja ihan pimeää oli jo klo19. Pimeyden mukana saapui myös tuuli ja ilman lämpötila laski n.25-asteeseen. Se ilmanala oli mitä ihanin!

Tärkeimmät kyltit paikallistettu!

No ei sentäs, emme itseasiassa kerenneet pötköttää rannalla!

Meillä oli nii-in paljon kaikkea muuta kivaa nähtävää itse kohteessa :)

Kohteesta haaveillen...

Okeido. Lento myöhästyy näillä näkymin 15-16 tuntia. Hmmm, kyllähän tämä tympii mutta ei auta vitittaakkaan kun siitä ei pian nouse enää ajatukset ollensakaan positiivisen puolelle.. Joten yritetään ajatella mahd. neutraalisti tai näin ainakin yritän vakuutella itselleni. Aamupäivä meni jumbon ostoskeskuksessa ja iltapäivä tv:tä kattoessa. Eli aivan muissa merkeissä kuin aamuyöstä haaveilin... Auringonotosta, uimisesta ja paikkoihin tutustumisesta...Kunhan lennot wi enää kolmatta kertaa siirtyisi!! Katsotaan, katsotaan että koska ollaan kohteessa :)

Entä jos?? Värikynää heti lomaan alkumetreillä..

Jaahas, mitenköhän tämän muotoilisi... Lensimme eilen Helsinkiin ja tulimme yöksi hotelliin. Aamuksi varasimme klo5.40 kyydityksen hotellilta kentälle ja lennon Larnacaan piti lähteä klo7.20. Tarkkasilmäisimmät huomasi sanan 'piti'- menneen aikamuodon eli näinhän tämä ei siis mennyt... Yö nukuttiin ja aamuyöstä minä aloin heräillä kun perhosia alkoi kerääntyä vatsan pohjalle, joten nousin suihkuun ennen kuin kello kerkesi soida. Marssin suihkuun ajatuksella, että jes kohta mennään! Juuri suihkusta tullessa puhelimeni pirahti ja sain tekstiviestin. Mietin et kuka tähän aikaan? Ja voi luoja sitä kun päähäni iskostui ja selveni viestin sisältö... Lentomme myöhästyy 13 tuntia!!! Eli menetämme kohteessa yhden päivän. No alkushokki ja kroilu ja epätoivoinen tiedon etsiminen, että voiko tämä pitää paikkansa? Tekstitv:lle tieto ei ollut vielä päivittynyt eikä nettiin, finnmatkojen asiakaspalvelu on vielä kiinni joten eikun pommittamaan puhelulla lentokenttää, haluan että ihminen varmistaa minulle tiedon, että kentälle ei kannata tulla.. Jep, lopulta miulle vastataan ja tulema on se, että olemme edelleen hotelilla. Klo9 täytyy alkaa soittaa sitten matkanjärjestäjälle, et kuinka toimitaan ja mitä hyvitetään. Elikkäs, tuli tähänkin lomaan sitten väriä ihan heti alkuunsa! Ja osaampahan ensi kerralla suhtautua ihmisten ajatuksiin kun uutisista kuuntelen et lennot pahasti myöhässä! Voin sanoa jo nyt että yllätyin siitä kunka pahalle tuo tieto alkuunsa tuntui, mutta hiukan se lieveni heti kun sai ihmisen vastaamaan puhelimeen ja sai toiminta ohjeita, poistui päästä epävarmuus: entä jos se sittenkin lähtee ajoissa ja minä olen vain hotellilla!!!Noh, ehkä tämä ei kokonaan lomaa pilaa, mutta väriä se ainakin siihen antaa :)

Lomalle mentävä on

On aika heittää arki taa,
on aika lentää mennerten taa.

On hetki käytävä pois,
jotta uutta kotiin tuoda vois.
Ei aina sen tarvitse olla materiaa,
vaan kaipaamaan voi jäädä tunnelmaa.
Voi läheisyys, lämpö, kokemus,
olla vanhan rakkauden avaruus.


On hyvä mun olla,
On hyvä mun tulla.
On aika on olla hetki rakkaan kaa.

S- viikonloppu : Sipulia & Sieniä

Sipulit nousivat kuivumaan viikonloppuna ja voi sitä tuoksua - nuuuwh-
Hiukan vain jäivät pikkiriikkisiksi, mutta maahankin ne pääsivät vasta heinäkuun alussa...Tämä puutarhuri meinasi nukkua onnensa ohitse niiden istuttamisessa :)

 

Hyötykasvimaani alkaa näyttää todella tyhjälle. Sipulit nostettu ja perunan varret katkottu. Ylös nostamme perunan varsien katkomisesta parin viikon kuluttua kun tulemme alkomailta. Sen aikaa kuori saa paksuuntua.

Myös Tobias omenapuuni suojasin jo pitkäkorvaisten jänisten varalta talveksi. Saavat etsiä ravintonsa muualta.

Viikon taaksepäin ja haaveita jo puolentoista viikon päähän..

Katsokaa mitä sain! Naapurilla oli  kuulemma liiaksi asti. He ovat Kangassieniä. Oi ja voi kun odotan että pääsen tekemään sienisalaattia :D Ja olen myös esittänyt toiveen äidilleni, että voisiko hän tulla viikonloppuna minulle sieniopettajaksi  sienimetsään...Jotta kultamussukkakin uskaltaisi syödä sen jälkeen minun omin pienin kätösin keräämiä sieniä! Muuten ei syö jos ei joku tarkasti keräämiseni <3

Lopputulos näyttää tältä. (Betoni on vielä kostiaa) Onko ----? Paree olla, ettei sitä tarvi poiskaan ottaa, ei käy enää ihan helposti!Eilisessä ukkoshelteessä sain kuin sainkin kierrettyä kivillä ja betonilla talon kivijalan vieruksen...

Tämän saarnin haluaisin jotenkin korostaa pihassamme...Ehdotuksia?

Ja hups, mitä ne täällä? Onko jotkut lähdössä matkalle -hih- Kävimme ostamassa iloisen punaiset matkalaukut!! Eikös ole pirtiät ja löytyvät, uskoisin suht helposti lentokentän liukuhihnalta vallitsevan arkisten mustien matkalaukkujen hihnastolta :)  Vielä puolitoista viikkoa ja passit esille!

Joo-o ja tänään sitten aloitin työt. Uusi aluevaltaus täältä tullaan, odottakee vaan että pääsen hommaan sisälle niin johan alkoi pöhisemään :) Ainoastaan hiukan totuttelua klo 5.00 aamuherätyksiin, mut eiköhän tästä kellot käännetä :)

Kun tapahtuu, niin tapahtuu...

Okei, kaikki tapahtui sitten taas hyvin nopiaaa kun otti tapahtuakseen. Maanantaina laitoin työhakemuksen, tiistaina sain kutsun työhaastatteluun jossa kävin samaisena päivänä ja tänään sain kuulla tulleeni valituksi; wow! Ja tiedättekö mikä on parasta, tällaista minulle ei ole koskaan ollut: virastotyöaika ma-pe klo 8-16. Oikeasti toivon todella, että tämä sato tuottaa hedelmää ja menestyn työssäni, jotta saisin pitää tämän luxuksen!

Tottakai tämä tieto laittoi pökköä pesään ja löytyi kummasti uutta intoa lähteä touhuamaan pihalle, kun tietää ettei kohta enää pysty.  No niin, joten tänään sitten kuskasin melkein 5 kuutiota multaa uuden kukkapenkin pohjaksi ja oikein ajatus huomisaamusta pelottaa, kuinka kipeänä pian paikat on. Kai sitä on jonkinasteinen hullu kun pitää voimiensa äärirajoille sykkiä?

Noh, huomenna jos kärräisi loput mullat, sitten muotoilisi ja olisinko jo liian ahne jos haaveilisen huomenna istuttavani jotakin? :) Ainoastaan harmittaa, että en saa koristemateriaalia istutusalueeseeni eli loppuviimeistelyjä en voi tehdä. En ole tainnut täällä vuodattaakkaan vielä, että kivimuurin korostuskin jää tältä vuodelta sekä moni koriste pihasta pois, koska en saa mistään järkevään hintaan luonnonkiviä! Siis kyllä, noita kiviä mitä on maaseutu pullollansa! En suostu maksamaan niistä niin paljon kuin kivitoimittaja pyytää. Viime kesänä sain kiviä hintaan 225€ 22,5 tonnia. Nyt pyydetään 15 tonnista kiviä 475€!!!!! Tämä on järjetöntä. Pitäkööt kivensä. Minä hommaan ensi kesänä kiveni muualta. Kumpa tietäisi jonkun pellon omistavan maaviljelijän jolta voisi pyytää tuomaan meille kivikuorman keväällä kun hän keräisi pellolta kivensä...Ainut mutta asiassa täällä päin on, että pellot ei ole täällä kivisiä niin kuin synnyin seudullani Keski-Suomessa.

Tänään sain myös mieluista postia, Puutarhan vihreä vuosi- kirja,  sekä Betonia ja veden välkettä- kirja oli nätissä paketissa ja nyt odottaa lukemista yöpöydällä :)

Hyvää yötä!

Matkakuumetta

-hihhiii- Matka tilattu ja maksettu. Nyt kun vain malttaisi nukkua nämä loput yöt vielä kotisängyssä. Pitäisi lähteä ostamaan matkalaukku ja sandaalit jotka ihan vapaasti saisivat upota hiekkaan ja kastua...Olemme lähdössä siis auringon lämpöön, kuten jokainen tuosta voi päätellä. Mitä lämpöisempi, sitä parempi :) Menemme keräämään siis sisuksiin lämpöakut täyteen ennen talven tuloa!

Ai, minnekö olemme menossa? Kyprokselle Protarakseen, Blue Village Althea Beach hotelliin. Haluan niin katamaraani risteilylle, ja ehkäpä yhtenä päivänä opetalla  snorklaamaan...Voi palmut ja sininen vesi, olen niin jo tulossa! :)

Mutta hetki vielä pitää pysyä kotosuomessa. 3viikkoa. Eli senkin ajan voin käyttää hyödykseni ja yrittää keksiä jostain töitä. Nyt myönnän kotona olo alkaa tuntua jo puuduttavalta. Pihassa olisi vielä paljon tekemistä, mutta harrastuksia alkaa haitata pihyys. Tuntuu ettei enää raski ostaa tarvikkeita, en haluaisi kaikkia säästöjäni upottaa puutarhaani ns. suurimmaksi osaksi lumen alle. Pelkkä kivituhkakin maksaa 288€/nuppi + kuljetus kustannukset 35km matkalle noin 100€. Siihen sitten käytäville tulevat liuskekivet noin 30€/neliö, ja käytävää tulisi rapiat 30metriä, plus kaksi levike kohtaa. En raaski enää en, kun en tiedä kauanko joudun täällä kotona vielä nyhjäämään.

Jotakin pitäisi keksiä ja kohta puoliin äkkiä!

Sudenkorentojen ja kärpässienten luvattu maa

Näitä surisi tänään vähän joka puolella...On niitä aikaiseminkin ollut, muttei näin paljoa kerralla! Kauniita, surisevia..ja melkein törmäyskurssilla.

Kaikki joiden sisältä löytyy pieni puutarhuri...

Käyttehän allekirjoittamasa oheisen adressin, -kotimaisia ei koskaan ole liikaa-.

http://www.adressit.com/puutarhaunelmia_-ohjelmalla_jatkoa

-nuuwh-

-nuuwh- Syksy. Mikä ihana tekosyy. Saan laittaa ulos mennessä luvallisesti lippiksen päähän. Kyllä en osaa sitä muulloin käyttää kuin keväällä ja syksyllä. Pieni pala autuutta ja sisäistä maalaista.

Pihalla on pylly pystyssä möyritty ja sen johdosta on unohtunut tännekin päivitellä asioita, mutta lupaan että asioihin on tulossa muutos :) Ainakin niinä hetkinä kun tulen sisälle lämmittelemään, kun sormet alkavat hiljalleen kohmettua märässä maassa möyriessä.

Olin suunnitellut tilaavani kotipuutarhureilta kevään sipulikukat, mutta kun menin keskiviikkona kauppaan jossa on puutarhaosasto ja jossa yleensä sipulit ovat pehmeitä ja ei hyviä...Niin tänä vuonna menin juuri oikeaan aikaan. Sipulit olivat juuri tulleet kauppaan ja ah; ne olivat niin nättejä ja napakoita...Joten minähän hajosin ihan pieniksi palasiksi ja mitenkäs siinä kävikään -> Lopulta kärrystä löytyi sipuleita 33pussia!!  Tulin tulokseen, että ehkä istutan tänä vuonna niin peussipulit ja sitten ensi syksynä lisään joukkoon erikoisuuksia...Näin ihan sitten taloudelliseista syistä. Ja tiedän, että jos äitini lukee tämän blogin nyt niin haukkoo henkeä tuon määrän kanssa :)

Eilen istutin pienen pienen vaahterani, jolla on niin tukevat tukikepit ymäpärillä jottei kasvaminen siitä voi jäädä kiinni.. Nyt sitten vain odotellaan seuraavat 20- vuotta jotta se olisi komea ilmestys etupihalla toivottaen tervetulleeksi kaikki pihaamme saapuvat komealla ruskavärillään. Tai no jos aloitetaan siitä, että jännitetään säilyykö poloinen hengissä ensi kevääseen saakka, koska meidän tonttimme ei ole ehkä maaperältään kaikkein paras mahdollinen! Pidetään siis peukkuja.

Mutta nyt pitäisi taas palata tuonne ulos, viileän, kostean maaperän äärelle. Takapihan istutusalue täytyisi viimeistellä, jolloin virallisesti valkoinen puoliympyräni on valmis.

Kuvia odotellessa..

Voiko taivas sataa itsensä alas?

Sataa, sataa ropisee, pilipili pom, pilipili pom
Nallen varpaat palelee, pilipili, pom-pom-pom
Nallen varpaat palelee, pilipili, pom

Sataa, sataa ropisee, pilipili pom, pilipili pom
Koko pieni Nalle Puh
on nyt märkä, uh-huh-huh.
Koko pieni Nalle Puh
on nyt märkä, huh!

-Nalle Puhin sadelaulu-

Kyllä, minulla oli tänään tuollainen olo. Tai oikeammin minun sormia paleli, ei varpaita. Tänään oli päivä kun näytti, että taivas sataa alas. Olin varautunut koirien kanssa lenkille kunnon oikealla sadeasulla eli vettä tuli siis ihan maahan asti. Koirapoloista toinen vikisi kotiin päin käännyttäessä, taisi hälläkin olla märkä sekä kylmä olo - kuin uitettu koira :)

Olen kotosalla, synnyinkodissani keskellä Suomea, keskellä peltoja ilman katuvaloja. Ympärillä vehreyttä sekä lehmiä ja poudalla pöliseviä peltoja ja teitä. Niin pölisevä tie poudalla tuo mieleen lasten ohjelmien nopeat lähdöt piirroshahmoilla kun ilmaan jää leijumaan vain pölypilvi :)  -hih- Empä ole ennen tullut tuota ajatelleeksikaan!

Tänään olen myös saanut lisää syreenin taimia haettua tädiltä, joten kotia päästyä saan etupihan näkösuojaa jatkettua. Sekä kokeeksi sahasin äidin terijoensalvasta aikasta paksut oksat, noin 1,5m korkeat ja noin 5cm paksut ja ajattelin kokeilla saanko juurrutettua  ne. Niin ne olisivat sitten istutettaessa jo heti ihan pikkupuun näköisiä! Kaikkialla ohjeissa on lukenut vain että juurruttakaa nuoria oksia, mutta enhän minä jääräpää sitä usko.

Olen kotia päin ajaessa taas kunnon viherelukkafarmari. Kukat kurkkii vain ikkunoista ja vilkuttavat ohikulkiessaan maisemille.Auto on siis täynnä taimia sekä koiratkin pitäisi saada mahdutettua kyytiin. Mummokin antoi minulle kahta eri liljaa sekä violetin kärhön alkua. Saan taas muutaman lihalaatikon käyttöön kun valeistutan kukan taimet niihin, kun ei minulla poloisella ole vielä sitä kukkapenkkiä siellä jokirannassa, enkä taida ihan heti sinne saadakaan kun taidan ensin tehdä tuon etupihan vähän paremmalle mallille kotosalla..Hmm, jääkö jokiranta ihan kokonaan ensi kesään?

Pikku-Siili

 OKEI, myönnän, olen menettänyt tälle pikkuhebulle sydämeni. Rakkaustarinamme alkoi viikko sitten. Siis ihan tuore tappaus.Olen siis pieni, todella pieni, minun nyrkkiäni pienempi ja mahdun muittamutkitta pujahtamaan koira-aidan verkon raosta.

Meillä on treffit melkeimpä päivitääin ja tänään jopa useampaan otteeseen. Ja mitä vielä, meitähän onkin kaksi kappaletta! Olen vallan utelias, enkä pahemmin pelkää, kuuntelen kyllä kun minulle jutellaan, mutta pitkiä jorinoita en jaksa kuunnella; kyllästyn. <3

 Sitten päätin todella tutustua tuohon olioon joka minulle höpöttelee milloin mitäkin! Tulin aivan liki, siis aivan liki ja annoimpa sen jopa silittää itseäni :D Ja yritimpä kirjaimellisesti ängetä croksin sisään ja maistoimpa palasen!

Ja minäkun en jaksa hössöttää tuollaisista piikkipalleroista sen enempää <3

Onko teillä käynyt; Meillä' kesä kävi kylässä!

Pelkoni ei toteutunut, minun kasvimaalla kasvetaan ja voidaan hyvin! Purjo kasvaa kovasti, empä olisi uskonut kun istutin ne mitätttömät taimet, että ne jää henkiin. Samassa laatikossa kasvaa myös basilikaa ja olen tehnyt jopa ihan itse pestoa ja montaa päivää valmis tuotos ei kaapissa ollut kun se oli syöty; hups :DPorkkanat. Oikea rivi on ns. aikaista porkkanaa, kuuluuko sen olla noin paljon pienempi kuin ns.myöhäisen porkkanan?

Pottu saatiin kuin saatiinkin maahan kesäkuun lopussa ja sieltä se on vain noussut! Edessä kasvaa 3penkkiä sipulia ja hyvin kerkeävät vaikka maahan pääsivät vasta heinäkuun puolella :)

ja tänään löytyi perunan ensimmäinen kukka :D

Sitten kesäkuun puolen välin paikkeilla alkoi terassin teko talkoot...Isoimpia projekteja oli tehdä tämä hillitön terassi keittiön ikkunan alle.Raksu siinä iltapuhteita hommailee :) 
Ja onneksemme saimme tätä reilu 5metristä uritettua kestopuuta ruskeana.

VALMIS!! Terassin keskellä ei ole saumoja kun lauta on juuri oikean mittaista! Minä niin tykkään siitä :)

Toukokuussa kaadetut ja halotut pinot on kirjiamellisesti laitettu -halki, poikki ja pinoon-

Ja kun puu kasa väistyi, niin mikä tuli alta esiin: KÖYHÄNMIEHEN GRILLIKOTA! ja tottakai minä heti makkarat nuotiolla hönkään paistamaan :D

Kulmaperspektiiviä..

Keväällä saimme myös linnunpöntön puuhun saakka.

Aurinko, jos hiukan uskaltaisi kurkata...

Lämpöä ja tyyntä, iltaauringon kylpiessä.

Pyydän hiljaiseloa anteeksi, mutta kesä on ollut kylässä niin olen viettänyt sen kanssa aikaa...Mutta nyt ajattelin hiukan valoittaa teillekin mitä tontillamme on tapahtunut viimeisinä viikkoina. Olemme saaneet joitain aikaiseksikin, hitaasti ja varmasti ja mahdottoman moni asia odottaaa viel' senkin jälkeen toteutusta. Seuraavia projekteja varten odottelenkin jälleen lisä kuormaa kiviä sekä multaa ja tietenkin sukulaisiakin täytyy asioilla vaivata joten taimia olen menossa hakemaan ja olen hakenutkin. Appiukon kanssa olisi tarkoitus myös peräkärrykuormallisia hakea katetta, tulee hiukan halvemmaksi kuin säkkikaupalla ostaa kaupasta!

Olisi tarkoitus tehdä talon kivijalan vierus loppuun, istuttaa etupihalle lisää syreenin taimia sekä saada katekankaat ja katteet niiden juurelle niin helpottuu taasen tuo nurmikon hoito. Sitten pitäisi saada etupihan vieraspaikan pensasalue näyttämään jollekin..Takapihalla pitäisi vielä laajentaa puoliympyrä kukkapenkkiä isommaksi nyt kun terassi ja raput ovat valmiit takapihalla...ja sitten jos ei lumi ole vielä satanut maahan niin pääsen jo vihdoin jokirannan kimppuun! Sitä odotan niin innolla!!! Mutta siitä lisää myöhemmin :)

Voihan peruna ja itkettävä sipuli!

-Hih- Eilen meinasi jopa naurattaa, uskokaa tai älkää, mutta pelkästään ajatuksesta että minä saan omasta maasta syksyllä omia pottuja! Siis pienen ikäni olen haaveillut kuinka ihana on joskus kävellä takapihalle ja hakea perunat sankoon, pestä ne ja laittaa kattilaan kiehumaan. Siis ihan itse kasvatetut, ei äitin, ei mummon vaan ihan iki ikiomat potut... Tai saatikka aamulla laitat kahvin tippumaan, nostat leivät, levitteen, juustot pöytään ja sitten tohvelit jalkaan ja kipaiset noukkimaan aamupala pöytään muutaman salaatin lehden takapihalta, hiukan vielä aamukasteen kostuttamat. Kuulet samalla linnun laulun ja tunnet nousevan auringon lämmön reisiä vasten. Tai pihahommien ohessa voi käysä napsasemassa herneen palon suuhun...Suomeksi myös, että kasvimaani on kuin onkin vielä kaikessa vihreydessään. Nyt täytyisi vain alkaa selvittämään, missä vaiheessa esim. lantun taimet tulee harventaa ja kuinka harvaan?

Yksi harmitukseni kuitenkin ratkesi myös perunan istutuksen yhteydessä! Pieneen pottumaahani jäi tilaa ja voin istuttaa unohtamani sipulit. Siis en ymmärrä, olen ihminen joka rakastaa sipulia, mutta en ole tajunnut missään vaiheessa istuttaa niitä!! Olen ollut vain niin innoissani pikku siemen pussieni kanssa...Joten nyt marssin keskiviikkona heti ostamaan sipulit :D ja korjaan pienen lipsahdukseni! Ja jos jollain on antaa hyvät ohjeet valkosipulien kasvatukseen niin nekin otan vastaan kiitollisena ja avoimin mielin ;)

Karviaiseni myös ovat raakileita täynnä. Tämä on yllättänyt minut todella, luulin että saan satoa vasta ensi vuonna! Punaherukka on tainnut hiukan kärsiä alkukesän kuivuudesta, vaikka paljon niitä kasteltiinkin. Raakileita on tertuissa, mutta aina tertun alimmat marjat ovat tippuneet pois. Johtuneeko kuivuudesta osaako joku kertoa vai onko jossain muussa ongelma?

Pili pili pom.

Do dii, kohta mulla on hiukan enemmän aikaa, toivottavasti, paneutua hiukan kaikkeen. Tai edes hitusen saada edistettyä oman tontin tapahtumia! Tulevana tiistaina olen viimeisen päivän töissä ja sitten jään kesälomalle/ työttömäksi, hetkiseksi ainakin! Ja tästä olen äärettömän onnellinen. Uskokaa tai älkää! Toivon, että sitten kaikki palaset loksahtavat paikoillensa.

Pili pili pom...Iisalmessa sataa, sataa sitten ihan maahan asti. Eilen oli sellaine ukonilma, että mieli teki pakoon lähtä. Kyllä peltikatto jymisi yläpuolella! Toivottavasti sataisi myös kotosalla välistä. Mutta sataa ei saa enää sitten kun minä aloitan loman! :D

Odotan niin kovasti, että aamulla saan nousta KOTOA OMASTA SÄNGYSTÄ ja tepsuttaa tukka pörrössä kahvin keittoon. Sitten raahautua mottini kanssa rappusille nauttimaan siitä  kaikessa rauhassa, nousevan auringon säteiden kylpiessä nurmikolla, lintujen sirkuttaessa latvustoissa. Minulla on niin ikävä kotiin.

Huh huh hellettä, en valita vaan tykkään!

Omenapuu Tobias kukkii!

Harmi vain kun toinen omenapuu ei kuki samaan aikaan. Pirja pukkaa vasta lehtiä...Noh, jospa sitten ensi vuonna saataisiin ensimmäiset maistiaiset!

Alppiruusu jaksaa kuin jaksaakin kukkia <3

Kasvimaani on elossa! Tai oli ainakin viimeksi kun kävin kotona. 5:een päivään siellä ei ole kukaan ollut kotosalla ja jännällä odotan juuri mieheni soittoa ovatko pikkuiset taimet harsojen alla jaksaneet taistella kuivuutta vastaan! :/ Mutta kuvassa siis Lanttu...

Marjapensaani ovat ainakin lähteneet juurtumaan komiasti.

Paahtavimmassa helteessä raksun kanssa väkerrettiin alatason perennapenkki, melkein valmiiksi. Reunuksiin tullaan lisäämään vielä lisää kuivabetonia. Saadaan muurista oikean muurin näköinen..Penkistä löytyy Maitokelloa, murikelloa, japaninakileijaa, kuunliljaa jne.

Mussukka on ollút ahkera kirveensä kanssa! Ja kohta alkaa minun ahkeruus, minun vastuulla on puiden siirtäminen. Mutta kertokaa millä ajalla sen tulen tekemään..Noh, jossain välissä...Ehkä minulla on kohta hyvin paljon vapaa-aikaa ;)

Mutta olemme ottaneet myös rennosti, älkää huoliko immeiset! Osaamme nostaa myös varpaat pöydälle :)

Nyt viikonloppuna otimme MINILOMAN ja kävimme kieputtamassa itseämme pahaanoloon saakka Powerparkissa :)