.

Minun maailmani aukeaa rappusiltani... Siihen osuu aamun aurinko, piiskaa sateen pisarat, kasaa taivaan lumet. Niiden kautta minä tulen ja lähden. Niillä minä istun päivän vapaat, luon piirroksena mieleeni unelmani. On ne sitten pieniä tai suuria, mutta toteutuakseen ne vaativat aina töitä. Näin minä työstän puutarhani, elämääni ja haaveitani..

7. lokakuuta 2011

Onko...?

Onko ihanampaa kuin syksyiset raikkaat aamut?






Onko kauniimpaa kuin tyyni veen pinta?

Onko korvia hivelempää kuin veden kuohuna?

Onko rauhoittavampaa kuin lehtien tanssi?




Onko kauniimpia värejä kuin syksyn värit?

Onko parempaa syytä käpertyä viltin alle, takkatulen ääreen kuin syksyn myrskyt?


Ei kommentteja: