Löydän todellakin itsestäni henkisen kasvun vaiheita. Aine jolle olen ollut hyvin uskollinen ja se on ollut ainoa oikea maultaan ja väriltään, on syrjäytetty. En voi käsittää tätä! Punaviinin vallankausi on päättynyt ja valtaan on noussut, kunnon vallankaaappauksen suorittanut valkoviini. Mitä on tapahtunut?
Siis lasillinen viiniä on kuulunut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta meidän viikonloppu ruuan ruokajuomaksi. Tähän saakka on ollut vakio, että ehdottomasti punaviiniä, muita vaihtoehtoja ei ole. Nyt jostain sisältäni kumpuaa, että valkoviiniä sen olla pitää. Voiko ihminen olla yltäkyllästetty punaviinillä? Nyt suuhuni punaviini maistuu tunkkaiselle, kitkerälle ja ahdistavalle. Valkoviiniä kuvailisin taas raikkaaksi, keveäksi ja vietteleväksi.
Elämänihän on ollut todella suuressa murrosvaiheessa tänä vuonna. Työnantajan konkurssi laittoi miettimään omaa elämää; mitä minä todella haluan tehdä isona? Kaksi kuukautta mielellään työttömänä kesälomaa viettäen oli aikaa pohtia ja levätä. Syksyn tullen uusi työpaikka, joka oli ahdistava ja nyt koulun penkille palanneena edelleenkin mielessä kysymys " Mitä minä oikeasti haluan tehdä työkseni?" Kaunko minun pitää odottaa, että saan tähän kysymykseen vastauksen? Vai saanko sitä sisältäni koskaan? Tuleeko minun vain paahtaa eteenpäin johonkin suuntaa, tavoitellen jotakin mitä en oikein tiedä mikä on se jotakin. Toisaalta on hyvin ahdistavaa, että työurani suunta ajautui tähän pisteeseen, koska ennen minulla on ollut visiot hyvin selvät mitä minä haluan. Vai tuleeko minun käydä nyt läpi murrosikäisen tuska, mitä en silloin kokenut juuri nyt kun parin vuoden päästä hyppään 30-vuotiaan aikajanan toiselle puolelle?
Minusta tuntuu, että minun sisimpäni haluaa järisytellä minua avaamaan silmäni vaihtoehdoille. Ehkäpä se on aloittanut silmieni aukaisun tällä, että voin antaa mahdollisuuden valkoviinille. Viinille joka on ollut tähän saakka ehdoton ei. Jos näin on, niin jään oikeastaan jännityksen sekaisin tuntein odottamaan mitä muuta sisimpäni minulle tarjoilee!
Ps. Blogini tulee olemaan myös nyt muutosvaiheessa. Joudun poistamaan suurimman osan blogini tähän astisista kuvista, koska olen käyttänyt niin sanotun kiintiöni, enkä aio ostaa lisätilaa niille. Tämä tuli minulle täydellisenä yllätyksenä lauantaina, kun tämä tieto lävähti tietokoneen näytölle. Olenko ollut ainoa, joka ei ole tajunnut, että kuvia ei saa ladata ihan tolkuttomasti?
1 kommentti:
Me pienennetään kuvat ennen ku lataamme ne blogiin. Mahtuu enemmän. :) Ja jotkut käyttää näitä nettikuvapalveluja, että lataa kuvat sinne ja liittää sitten sen kautta kuvat blogiin. :)
Lähetä kommentti