Eilen oli Satua-päivä.
Itseasiassa tiesin sen jo kolme päivää sitten. Koirien kanssa ulkoillessakin kehittelin mielessäni useampaakin lasten satua ja ymmärsin tuolloin kuinka helppo on saada aivot todellakin narikkaan ns. päivällisiltä taakoilta. Hypätä hetkeksi ihan todellakin mielikuvituksen maailmaan ja löytää itsestä jälleen pieni sisäinen lapsi.
Toisaalta kävi ihan mielessä, pitäisikö aloittaa hiljalleen jäsentelemään omia tarinoita paperillekin? En tiedä muistavatko lukiolaiset ystäväni tästä lukioaikaisesta haaveestani, kirjoittaa joskus oma satu-kirja. Itseasiassa tietäisinkin jo ketä pyytäisin sen kuvittamaan... Aikanaan ajatukseni pyörivät pienten muurahaisten ympärillä, olin suunnitellut jo heille kodit, sängyt, pedit jne. Mutta tarina ympäriltä uupui. nyt lähestymistapani olisi toisenlainen, hyppäisin suoraan mielikuvitustarinan maailmaan ja laittaisin siivet selkääni!
Satua- päivästä myös että silloin oli Sadun nimipäivä. Minulla on tärkeä ystävä Satu-niminen. Olen ostanut hänelle kortin, liimannut siihen postimerkinkin, mutta en ole saanut kirjoitettua sitä, saati vietyä postiin. Nyt ystäväiseni ajattelee, että olen tunteeton etten muista, niin pah! Muistan, mutta itse toiminta vaihe uupuu toteutuksesta tai nyt voisi puhua puoli valmiista :) Anteeksi ystäväiseni, toimin taas hiukan jälkijunassa.
1 kommentti:
Jälkijunassa on hyvä matkata. :D
Itsehän unohdan aina toisten nimpparit (sori vaan, ja onnea, näin jälkeenpäin tai etuajassa!hih) ja eilen kävi myös niin oman nimen kohdalla. Työtoverin onnitellessa hoksasin mikä päivä on, vaikka aamutelkkaria kuunnellessa (niin, eihän sitä kerkeä katsomaan..) satujen päivästä puhuttiinkin. Pitkät piuhat vissiin...
Ja hei, minä ainakin muistan muurahaisjuttusi. Itseasiassa mietin niitä muurahaisia tässä yksi päivä. Mietin, että vieläköhän niillä mahtaa olla tohinat päällä vai ovatko hautautuneet muiden tarujen alle.
Satujen maailmaan on kiva välillä heittäytyä. Niin tehtiin mekin viikonloppuna, kun ostimme Leijonakuninkaan dvd:n. Ai että se oli hyvä. Ihan samanlainen kuin silloin joskus lapsuudessa. Laulut muistuivat mieleen hetkessä ja hakunamatataa tulee edelleenkin hyräiltyä.. Sadut rocks! ;D
Lähetä kommentti