.

Minun maailmani aukeaa rappusiltani... Siihen osuu aamun aurinko, piiskaa sateen pisarat, kasaa taivaan lumet. Niiden kautta minä tulen ja lähden. Niillä minä istun päivän vapaat, luon piirroksena mieleeni unelmani. On ne sitten pieniä tai suuria, mutta toteutuakseen ne vaativat aina töitä. Näin minä työstän puutarhani, elämääni ja haaveitani..

1. lokakuuta 2011

Kaipaus muihin maisemiin, osa 2.

Keskiviikko-päivä. Tämä päivä meni Troodos-vuoristossa, tutustuen viinikyliin, paikallisiin maisemiin ja aasien vanhainkotiin :)

Retkeen sisältyi aamupala ensimmäisellä etapilla, noin 1100metrin korkeudella merenpinnasta. Lautaselta löytyy oliivipiirakkaa, joka oli hyvää. 3 erilaista hilloa, jota tuotiin kotiin tuliaisenakin. Hilloista ei löydy E-lisäaineita vain itse hedelmää ja sokeria. Paikallinen Halloum-juusto oli mitä mainionta! Ja kahvi oli tujua tavaraa, viimeistään retkeen aukeni tässä vaiheessa silmät :)

Ja retkipäivään valmiina!



Kadut olivat kapeita ja hyvin vähän näkyi ihmisiä missään. Oli todella hiljaista, rauhallista ja kuumaa. Autotie ei ole sen leveämpi. Hiukan hirvitti jyrkän reunan lähellä bussin ajellessa kun tiputus matka olisi ollut kovin pitkä...

Kylän seinillä oli kuvia kylän kehityksestä, tässä autojen saapumisesta. Itse pidän kuvasta kissan täydelliseen ajoitukseen saapumisesta kuvaan!

Istun vanhalla kylän kaivolla...

Kaikkiin pihoihin pääsi vain portin kautta ja kaikissa oli muurit ympärillä, oma alue oli suojaissa katseilta.

Seuraava etappi oli viinitehdas.Pulloja löytyi yksi jos toinenkin, niitä oli paljon!

Spesiaali viinit tammitynnyreissä muhimassa..

Saimme maistaa noin kymmenkuntaa viiniä, kuulla niiden valmistuksesta ja historiasta. Ja pakko sanoa, että hyviä olivat! LÄhti kotiin pullo jos toinenkin...ja älkää edes arveleko oliko ehkäpä kotiinpalatessamme laukut 'ylipainoisia'...

Sininen väri kuvastaa täällä suojaa,turvaa. Sitä oli ovenpielet, postilaatikot, portit...

Ravintola sijaitsi sisäpihalla.

Matka jatkuu...

Menimme aasien vanhainkotiin!!! Woi mikä paikka :)*olen ikäni töitä tehnyt, on minun vuoroni nauttia jo lopulta elämästä*
Meidän hoitamiseemme yhdistys saa vuodessavaltiolta vajaa 2000€. Meidän hoidon ylläpito maksaa eläinhoitajan kuluineneen puoli miljoonaa €:a. Meidät hoidetaan vapaaehtoisvoimin. Hyvät neuvot on välillä kalliit.

Päivä  pulkassa :)



Torstai- viimeinenpäivä ennen kotiin paluuta. Viimeiset jäähyväiset merelle..



Kävimme tällaisessa, ja oli mukavaa, hiukan kutittavaa. Jalat kuhisivat pikkukaloja jotka ruokailivat hyvällä omalla tunnolla :)



Punaisen kuun valaistessa.

Ja kohta kuvaan ilmaantui merelle kuun alapuolelle yksi pieni piste. Vene.

Loma pulkassa ja viimeistä yötä viettämään ennen kotiin lähtöä.

Mutta sitä ennen piti käydä ruokkimassa katukissat. Anteeksi, mutta oli pakko.

2 kommenttia:

Puutarhuri kirjoitti...

On teillä ollu ihana reissu, niin paljon kaikkea mukavaa. Varmaan osaa arvostaa omaa kotia eri tavalla, vaikka ei tuo kuitenkaan mitään huonoa asutusaluetta tainnu olla? On se niin erilaista mitä täällä Suomessa.

-MiuTau- kirjoitti...

Osuit aivan oikeaan! Aina palaa innosta lähteä, ei malta odottaa... Mutta aina tulee ikävä kotiin ja varsinkin Suomen vihreyttä, runsautta. Sitä kuinka hyvin asiat täällä on. Ja ennenkaikkea ikävä tulee omaa sänkyä :)