Kaipaus muihin maisemiin, kaipaus Kyproksen lämpöön. Osa 1

Palmuja, ihania illan tuulessa; pimeydessä kahisijoita. Pimeys saapui jo selvästi hävaittavasti klo18 jälkeen ja ihan pimeää oli jo klo19. Pimeyden mukana saapui myös tuuli ja ilman lämpötila laski n.25-asteeseen. Se ilmanala oli mitä ihanin!

Tärkeimmät kyltit paikallistettu!

No ei sentäs, emme itseasiassa kerenneet pötköttää rannalla!

Meillä oli nii-in paljon kaikkea muuta kivaa nähtävää itse kohteessa :)

Rantakalliota uimarannan vierustasta, kovaa kuin kivi. Kuivaa ja polttavaa. Auringon noustessa lämpötila humahti nopeasti +31-asteeseen varjossa, tuulta ei nimeksikään asti. Aamuisin myös ilmankosteus oli huima, sen huomasi kun tuli ilmastoidusta hotellihuoneesta pihalle ja otti kameran esiin ja suunnitteli kuvaavansa, jäi suunnitteluksi; linssi oli ihan huurussa!
Palmuja, ihania illan tuulessa; pimeydessä kahisijoita. Pimeys saapui jo selvästi hävaittavasti klo18 jälkeen ja ihan pimeää oli jo klo19. Pimeyden mukana saapui myös tuuli ja ilman lämpötila laski n.25-asteeseen. Se ilmanala oli mitä ihanin!

Ja näitä pikkuveitikoita vilahteli keskellä kuivuutta, milloin missäkin. Olivat kerrassaan pieniä, vikkeleitä ja nappasivat palasen myös minun syämmestä :)

Paikallista viljelyä, että kovaa on yritys. Me käytämme hallaharsoa kylmyyden torjumiseen, täällä sitä käytettiin varjostukseen joka vedettiin kaarien päälle. Kyllä nostan hattua. Läheskään joka paikassa ei näkynyt kastelu/tippaletkuja.

Päivä nro 1.  Tuulta, aurinkoa ja köllöttelyä merellä. Kuva on otettu kohdasta jossa nautimme matkan taittumisesta ja kuvan etulaidasta huomaa hiukan että makasime verkon päällä, alapuolella oli meri. Vesi oli niin puhtaan sinistä, että pohja näkyi!

Olimme katamaraani risteilyllä ja oli aivan mahtavaa.

Ja näitä mirrejä, niitä oli niin paljon, mutta ilman rakastavaa kotia. Näillä söpöläisillä onneksi oli koti, jossa oli aina ruokaa tarjolla. Ja tämän kameraan tiiraajan olisin ollut valmis pakkaamaan vaikka heti laukkuuni.

Päivä nro 2. Sen suikkaloimma paikallisbussissa noin rapian tunnin. Jännityksellä olemmeko oikeassa bussissa ja pääsemmekö sinne minne olemme menossa.. Pääsimme. (Yritin ladata paikallisen vesipuiston nimikyltinkin tänne, mutta ylläpitäjä ei antanut sitä julkaista.) Mutta olimme siis päivän Waterworld:ssa ja oli ihan 'molskis'-tunnelma päivä pyöriä vesiliukumäissä ja hiukan ehkäpä kokeilla omia rajojakin kun meinasi välistä pelottaa ite kutakin..Ja ihan kaikkiin emme uskaltaneet edes mennä :)

Päivä nro3. Ja ah, minkä vuokrasimme, oman rantakirpun! Ja tämä on tästä lähtien ihan must-juttu lomilla! Kuinka paljon enempi näkikään ja kuinka kauniisiin paikkoihin siten pääsikään. Kuumuutta ja auringon porotusta ei huomannutkaan kun mukava tuulenvire tuli vasten kasvoja pikku kirpun halkoessa tuulta ja teitä. Tietenkin alkuun hiukan jännitti lähteä isojen, normi autojen joukoon tuolla suikkaloimaan ja kun liikennekin oli vielä käänteinen kuin koto Suomessa, mutta olen ylpeä rakkaasta, hän hoiti homman kotiin! Ja löysimmepä illasta vielä hotellillekin vaikkei karttaa ollutkaan :)

Tämän löysimme vahingossa. Cape Gregon niemi/alue. Sinne jäikin sitten hiukan isompi pala minun sydäntäni. Kuvat eivät välitä kyllä samaa fiilistä mikä oli siellä kun oikeasti katselia sitä kauneutta; kuivaa ja kaunista ja korkeutta.

Pikkuveijari <3

Ja sattuipa juuri hääparikin lopettamaan kuvauksensa :)

Kuvasimme itse itseämme, kun ei missään paikassa ollut meillä omaa kuvaajaa ;)

Tätä minä jaksoin ihmetellä. Löytyy kuvistani tämäntyylinen yksi jos toinenkin otos. Kaikki muu ympärillä kuivaa ja harmaan ruskeaa ja keskellä yksi pieni värikäs läiskä :)

Meriluolat. Ja taas uutta ihmeteltävää.

Taustalla näkyy Cape Grego jossa äsken olimma <3

Tämä kellui meressä. Kuin poiju joka huojui aaltojen vietävänä. En tiedä mikä tämä on, emme muuta keksi kuin kuollut merikilpikonna, joka on turvonnut...?

Lähellä luolia oli keskellä peltoa puu. Yksi puu, keskellä ei mitään. Ja niin kaunis.

Tällä puulla olisi varmaan tarina jos toinenkin kerrottavanaan. Kumpa se olisi osannut puhua. Olisin mielelläni kuunnellut.

Maa oli kauniin punaista, kuin ruostetta. Ja kuulemma hyvin rautapitoista. Ja huomatkaa kuinka tyytyväinen rakas on :)

Tämä oli luonnon muovaama silta. Tälle sillalle en uskaltanut kävellä :/

Tässä oli lyhyt katsaus lomamme alkuun. Jatkan tunnelmien lataamista taas joku päivä, kun kerkeän. Mutta kun katsotte kuvia pyrkikää tuntemaan polttava lämpö iholla, pilvetön taivas ja ihan hiven tuulta kasvoilla.