S- viikonloppu : Sipulia & Sieniä

Sipulit nousivat kuivumaan viikonloppuna ja voi sitä tuoksua - nuuuwh-
Hiukan vain jäivät pikkiriikkisiksi, mutta maahankin ne pääsivät vasta heinäkuun alussa...Tämä puutarhuri meinasi nukkua onnensa ohitse niiden istuttamisessa :)

 

Hyötykasvimaani alkaa näyttää todella tyhjälle. Sipulit nostettu ja perunan varret katkottu. Ylös nostamme perunan varsien katkomisesta parin viikon kuluttua kun tulemme alkomailta. Sen aikaa kuori saa paksuuntua.

Myös Tobias omenapuuni suojasin jo pitkäkorvaisten jänisten varalta talveksi. Saavat etsiä ravintonsa muualta.

 Sitten viikonloppuna oli operaatio sienimetsä. Isä ja äiti ajoivat kyläilemään perinteisen yhden päivän pikavierailulle. Tavoitteena oli kartoittaa oma saaremme, että onko täällä syötäviä sieniä, kun enhän minä niitä vielä tunne, mutta nyt taas ollaan hiukan viisaampia! Olen tosiaan kaksi edellistä syksyä vain tuijotellut toimettomana pururadan maastoa huokaillen 'tuolla on sieni! Niin tuollakin!!Onkohan ne syötäviä?' No nyt loppu huokailu. Päivä meni metsässä ja lopulta keitettäväksi oli 4 sankoa sieniä. Ompahan mitä napostella talven paukkupakkasilla sienisalaatin, lihapullien ja piirakoiden täytteenä sekä ajattelin opetella tekemään sienikeittoa. Jos joku tietää hyvän reseptin sienikeitolle, joka veisi kielen mennessään, niin antaa paukkua tänne päin!

Yksi iso mutta vain on tuossa syksyn metsässä hipsimisessä. Minä en voi sietää hirvikärpäsiä!!! Joudun melkeimpä paniikkiin kun tajuan sellaisen kiputtavan takkiani pitkin...Samantien alkaa korvia kuumottamaan ja valmiiksi jo päänahkaa kutiamaan, että perkele vie minun tukkaan ette mene! No yritäpä niitä estää, aina sinne joku reittinsä löytää ja vaikka kuinka kampaat niin silti sieltä vielä joku löytyy parin viikon päästä! Ja tajuaa että se on jo siipensä tiputtanut, että s eon todella tuolla hetkisen asustellut. Ja voi sitä inhon tunnetta kun  tajuaa että perkules vie tuo on ollut uotlla päässä silloin ja silloin...Voi ahdistus!

Sitten jaan teillekin palasen sienisatoani;
(suluissa olevat tekstit on kopioitu Wikipediasta, www.wikipedia.fi)

Kalvashaaparousku

(haaparouskua muistuttava, hyvä ruokasieni. Kalvashaaparouskun lakki on paksu- ja runsaslimainen ja noin 7–18 cm leveä. Lakki on tasaisen vaalea tai keskeltä hieman tummempi, harmaan- tai violetinruskea, vaaleampi kuitenkin kuin haaparouskulla. Sienen heltat ovat valkoiset. Jalka on varsin solakka ja tasapaksu, kellertävänvalkoinen. Maitiaisneste on valkeaa, hitaasti harmaantuvaa. )

Haaparousku

(Sieni on erinomainen ruokasieni, mutta tuoreena kirpeä ja vaatii viiden minuutin ryöppäämisen. Ryöpättynä sieni voidaan käyttää ruoanvalmistukseen tai säilöä perinteiseen tapaan suolaamalla. Ryöpätyt rouskut voi myös pakastaa. Haaparousku kuuluu kauppasieniin. Ryöpättyjä haaparouskuja käytetään muhennoksiin ja paistoksiin ja erityisesti sienisalaattiinHaaparousku on kookas ja kiinteämaltoinen sieni. Jopa 20-senttiseksi kasvava lakki on kupera ja violetinharmaa, vanhempana laakeneva ja ruskeanharmaaksi tai violettiin vivahtavaksi muuttuva. Kostealla säällä haaparousku on hyvin limainen. Heltat ovat valkoiset tai kermankellertävät, tasatyviset. Jalka on vaalea, ontto, keskeltä pullistunut tai tasapaksu. Maku on kirpeä. Maitiaisneste on valkoista, eikä se värjäänny. Suolattuna haaparouskun leikkauspinnat värjäytyvät maitiaisnesteen vaikutuksesta vihreiksi.⁾

Kangasrousku 

(Kangasrouskula on pieni ja laakea lakki, jonka keskellä on pieni kohouma. Väriltään lakki on punaruskea. Sienen jalka on saman värinen, mutta hieman vaaleampi. Vanhemmiten se muuttuu ontoksi. Heltat ovat nuorella sienellä hyvin vaaleat, vanhemmalla punertavanruskeat. Maku on polttava ja maitiaisneste on valkoista, eikä se värjäänny joutuessaan tekemisiin ilman kanssa. Sieni on keittämättömänä polttavan pippurinkirpeä, ryöpättynä syötävä. Kangasrousku kuuluu kauppasieniin. Sitä käytetään muiden rouskujen tavoin mm. sienisalaattien raaka-aineena. Kangasrousku säilötään usein suolaamalla.⁾

Karvarousku

(Karvarouskun lakki on vaalean punertava ja sen värissä on tummempia vöitä. Lakin pinnalla ja erityisesti reunassa on nukkamaista karvaa. Nuorena lakki on muodoltaan tasainen, mutta vanhemmiten se kasvaa jopa 15 senttiä leveäksi ja muuttuu muodoltaan suppilomaiseksi. Lakin pinta tuntuu kosketettaessa kuivalta tai vain hieman tahmealta. Sienen tanakka jalka on väriltään lakin kaltainen ja vanhemmiten ontto. Sienen heltat ovat vaaleat ja maku polttavan kirpeä. Maitiaisneste on valkoista, eikä se muuta väriään joutuessaan tekemisiin ilman kanssa Suomessa karvarouskua pidetään 5–10 minuutin ryöppäämisen jälkeen hyvänä ja suosittuna ruokasienenä. Keski- ja Etelä-Euroopassa karvarouskuja ei syödä.^[3] Sieni sopii sekä suolasieneksi että paistamiseen.)

Sikurirousku

Sikurirousku (Lactarius camphoratus) on kupera tai suppilomaionen ruskeanpunainen rouskulaji. Sen heltat ovat punaruskeat. Jalka on punaruskea ja harmaanvioletin sävyinen. Malto on sienessä punaruskeaa. Maitiaisneste puolestaan on valkoista. Sieni maistuu miedolta ja on sinällään kelvollinen ruokasieni. Sikurirousku kasvaa havu- ja sekametsissä erityisesti kangasmailla. Sieni kasvaa Suomessa jokseenkin yleisenä Inariin saakka.^[2] Sikurirousku on lisäksi erinomainen mauste kuivattuna,maistuen lähinnä currylta.

Äiteehän siinä tekee loppuvarmistuksia, että onhan kaikki niitä mitä pitikin...Ettei vain löydy mistään kolmea ristiä.

Neljän sienisangollisen ryöppäämiseen täytyy varata tovi, varsinkin jos kattilat on niin toivottaman pieniä kuin meikäläisellä! Mutta nyt kaikki on kyllä ryöpätty ja lopulta pakastettukin.

(Ryöppääminen eli ruoka-aineen nopea keittäminen voi tapahtua kuumassa vedessä tai höyryssä kiehuttamalla. Tarkoituksena on joko pehmentää ruoka-ainetta, poistaa siitä makuhaittoja tai myrkkyjä taikka hidastaa entsyymien toimintaa. Ryöppäämisessä ruoka-aine ei ehdi kypsyä.
Tyypillisiä ryöpättäviä ruoka-aineita ovat jotkin myrkylliset tai kirpeämakuiset sienet kuten korvasieni ja rouskut. Korvasienestä hengenvaarallinen myrkky liukenee keitinveteen vasta useilla ryöppäyskerroilla, rouskuille taas riittää yksikin kerta. Jotta ryöppäys olisi tehokasta, keitinvesi on siihen liuenneiden myrkkyjen takia kaadettava jokaisen ryöppäyskerran jälkeen pois. Ryöppäyksen jälkeen sienet kelpaavat käytettäviksi maittavana ruokana. Läheskään kaikista myrkkysienilajeista myrkky ei kuitenkaan lähde ryöppäämällä.)

Ryöppäämisen kaverit; Saanko esitellä munakello, desinmitta ja itse herra merisuola.

Ja ensimmäinen ryöpätty sieni erä siivilään kaadettuna ja huuhdeltuna.

Ja ahdistavn hirvikärpäs taistelun uuvuttamana äitee rojahtaa sohvalle :)