-nuuwh- Syksy. Mikä ihana tekosyy. Saan laittaa ulos mennessä luvallisesti lippiksen päähän. Kyllä en osaa sitä muulloin käyttää kuin keväällä ja syksyllä. Pieni pala autuutta ja sisäistä maalaista.
Pihalla on pylly pystyssä möyritty ja sen johdosta on unohtunut tännekin päivitellä asioita, mutta lupaan että asioihin on tulossa muutos :) Ainakin niinä hetkinä kun tulen sisälle lämmittelemään, kun sormet alkavat hiljalleen kohmettua märässä maassa möyriessä.
Olin suunnitellut tilaavani kotipuutarhureilta kevään sipulikukat, mutta kun menin keskiviikkona kauppaan jossa on puutarhaosasto ja jossa yleensä sipulit ovat pehmeitä ja ei hyviä...Niin tänä vuonna menin juuri oikeaan aikaan. Sipulit olivat juuri tulleet kauppaan ja ah; ne olivat niin nättejä ja napakoita...Joten minähän hajosin ihan pieniksi palasiksi ja mitenkäs siinä kävikään -> Lopulta kärrystä löytyi sipuleita 33pussia!! Tulin tulokseen, että ehkä istutan tänä vuonna niin peussipulit ja sitten ensi syksynä lisään joukkoon erikoisuuksia...Näin ihan sitten taloudelliseista syistä. Ja tiedän, että jos äitini lukee tämän blogin nyt niin haukkoo henkeä tuon määrän kanssa :)
Eilen istutin pienen pienen vaahterani, jolla on niin tukevat tukikepit ymäpärillä jottei kasvaminen siitä voi jäädä kiinni.. Nyt sitten vain odotellaan seuraavat 20- vuotta jotta se olisi komea ilmestys etupihalla toivottaen tervetulleeksi kaikki pihaamme saapuvat komealla ruskavärillään. Tai no jos aloitetaan siitä, että jännitetään säilyykö poloinen hengissä ensi kevääseen saakka, koska meidän tonttimme ei ole ehkä maaperältään kaikkein paras mahdollinen! Pidetään siis peukkuja.
Mutta nyt pitäisi taas palata tuonne ulos, viileän, kostean maaperän äärelle. Takapihan istutusalue täytyisi viimeistellä, jolloin virallisesti valkoinen puoliympyräni on valmis.
Kuvia odotellessa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti