.

Minun maailmani aukeaa rappusiltani... Siihen osuu aamun aurinko, piiskaa sateen pisarat, kasaa taivaan lumet. Niiden kautta minä tulen ja lähden. Niillä minä istun päivän vapaat, luon piirroksena mieleeni unelmani. On ne sitten pieniä tai suuria, mutta toteutuakseen ne vaativat aina töitä. Näin minä työstän puutarhani, elämääni ja haaveitani..

5. elokuuta 2011

Voiko taivas sataa itsensä alas?

Sataa, sataa ropisee, pilipili pom, pilipili pom
Nallen varpaat palelee, pilipili, pom-pom-pom
Nallen varpaat palelee, pilipili, pom

Sataa, sataa ropisee, pilipili pom, pilipili pom
Koko pieni Nalle Puh
on nyt märkä, uh-huh-huh.
Koko pieni Nalle Puh
on nyt märkä, huh!

-Nalle Puhin sadelaulu-

Kyllä, minulla oli tänään tuollainen olo. Tai oikeammin minun sormia paleli, ei varpaita. Tänään oli päivä kun näytti, että taivas sataa alas. Olin varautunut koirien kanssa lenkille kunnon oikealla sadeasulla eli vettä tuli siis ihan maahan asti. Koirapoloista toinen vikisi kotiin päin käännyttäessä, taisi hälläkin olla märkä sekä kylmä olo - kuin uitettu koira :)

Olen kotosalla, synnyinkodissani keskellä Suomea, keskellä peltoja ilman katuvaloja. Ympärillä vehreyttä sekä lehmiä ja poudalla pöliseviä peltoja ja teitä. Niin pölisevä tie poudalla tuo mieleen lasten ohjelmien nopeat lähdöt piirroshahmoilla kun ilmaan jää leijumaan vain pölypilvi :)  -hih- Empä ole ennen tullut tuota ajatelleeksikaan!

Tänään olen myös saanut lisää syreenin taimia haettua tädiltä, joten kotia päästyä saan etupihan näkösuojaa jatkettua. Sekä kokeeksi sahasin äidin terijoensalvasta aikasta paksut oksat, noin 1,5m korkeat ja noin 5cm paksut ja ajattelin kokeilla saanko juurrutettua  ne. Niin ne olisivat sitten istutettaessa jo heti ihan pikkupuun näköisiä! Kaikkialla ohjeissa on lukenut vain että juurruttakaa nuoria oksia, mutta enhän minä jääräpää sitä usko.

Olen kotia päin ajaessa taas kunnon viherelukkafarmari. Kukat kurkkii vain ikkunoista ja vilkuttavat ohikulkiessaan maisemille.Auto on siis täynnä taimia sekä koiratkin pitäisi saada mahdutettua kyytiin. Mummokin antoi minulle kahta eri liljaa sekä violetin kärhön alkua. Saan taas muutaman lihalaatikon käyttöön kun valeistutan kukan taimet niihin, kun ei minulla poloisella ole vielä sitä kukkapenkkiä siellä jokirannassa, enkä taida ihan heti sinne saadakaan kun taidan ensin tehdä tuon etupihan vähän paremmalle mallille kotosalla..Hmm, jääkö jokiranta ihan kokonaan ensi kesään?

1 kommentti:

elämäni matkat... kirjoitti...

Poikkesin blogiisi ja varmasti myös palaan.