Voi kumpa olisi lähipiirissä joku joka osaisi valaista minulle minun pienen pääkoppani sisältöä näin unien kannalta! Tiedän, useimmat pitävät unien tulkintaa hölönpölynä kuten horoskoppejakin, mutta minun sisimpäni ainakin osiltaan niihin uskoo. Vai onko vain väilillä niin, että haluaa uskoa?
Noh, toissa yönä olen ollut elvyttämässä omaa isääni. Tämä uni ei ollut tunnelmaltaan niin kiva, mutta se ei ollut ahdistavakaan vaan ennemminkin tunnelma oli hädässä ja painopiste oikeatoimisuudessa. Olin tulossa kotiini Liitonjoelle. Farkkuni nosti kesäiselle hiekkatiellä ruskean pölypilven, ja kivet kopisivat auton pohjaan. Lähestyessäni kotipihan risteystä huomasin isän traktorin olevan pysähdyksissä siinä. Hiljensin tietenkin vauhtia ja näin isän laskeutuvan traktorista kyyryssä ja pysähdyin. Kuulin isän sanovan: " että ei pysty" ja samassa hän kaatui eteeni hiekkatielle mahalleen. Ensimmäinen ajatus minulle oli hätä ja sitten samantien kaivoin puhelimen taskusta ja soitin hätäkeskukseen. En tarkistanut isän hengitystä vaan soitin samantien hätäkeskukseen, koska tiesin ambulanssin tulevan nii-in kaukaa, että siinä suhteessa joka sekuntti oli elämän tärkein. Tunne kun temmoin isän teepaitaa auki, oli voimakas. Ja se itkuinen hätä ja hiki, joka auringon ja tuskan myötä nousi pintaan, tunsin ylähuulellani hien. Kuiva heinätuoksui. Eli ollaan keskellä kesää, koska heinä on kaadettu ja sen kuivuminen tuoksui. Ja ketään muuta ihmistä ei näkynyt, eikä mitään kuulunut mistäänpäin kylältä! Ei yhdenkään navetan hurina eikä traktorin jylinä! En tiedä sainko elvytettyä isän, en tiedä. En tiedä tuliko ambulanssi. Muistan vain, että minä elvytin ja elvytin.
Seuraavana yönä olin lentokentällä punaisten matkalaukkujeni kanssa. Liput kädessä menin lähtöselvitykseen. Tulin taksilla ja olin mielestäni juuri oikeaan aikaan kentällä, ehkä hiukan aikaisemminkin olisin voinut olla. Kentällä oli paljon ihmisiä, mustissa takeissa, pitkissä ja yllättävän monella oli hattu. Lentoemäntä kertoi, että olen myöhässä, katsoin kelloa ja olin ajoissa ja virkailija kertoi, että ainut mahdollisuus oli mennä kentän toiseen päähän selvitykseen, siten ehkä ehtisin koneeseen. Ja minä kiirehdin kävely-puoli juoksu askelia siellä ihmismassan keskellä ja se kanttä oli pitkä ja leveä. Lopulta pääsin toiseen päähän ja virkailija sanoi minulle jotain, mutta en saanut selvää. Kello tikutti eteenpäin ja minä pyöritin papereita käsissäni, välissä vilahti viininpunainen passi. Ajatus, etten koskaan pääse Kyprokselle hakkasi päässäni. Kypros, kypros, kypros...En tiedä pääsinkö koneeseen vai en.
Horoskoopeista parhain ja yleensä paikkansa pitävin löytyy sanomalehti Kalevan Sunnuntai liitteestä. Se on ehdottomasti parhain. Se on aina ns. ajan hermoilla, ainakin minun elämän tilanteeseeni monasti sopiva. Se ei ole sellainen perinteinen horoskooppi joka on täynnä liirun laarumia ja voisi sopia kelle tahansa ja kävisi asiaan kuin asiaan, vaan se on määritelty selkeästi mihin se ottaa kantaa mikäkin viikko.
Unien tulkintaan ja mielenmaisemiin matkanneena :)
-MiuTau-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti