Anteeksi hiljaiseloni. Joudun toteamaan, että joka suuntaan en minäkään ratkea. Sykin, sykin minkä kerkeän, mutta mahdoton on mahdoton, jopa minulle! Palaan pikkuasioihini ja maailmaani, ajatusteni kera kun hiukan rauhoittuu tämä pienen ihmisen elämä. Olen naimisissa niin kouluhommeleitten kanssa ja näin aikuisiällä tämä opiskelu ei käy kuin nuorena, että opiskelempa tuosta lonkalta vain ja vähän puolihuolimattomasti. Nii-in, aikuisikä on tuonut tähän opiskeluun ihan toisenlaisen mielenkiinnon ja syvyyden. On jännä huomata, että sitähän haluaa ihan oikeasti oppia! :)
Mutta nyt syvennyn englanninkielen ihmeelliseen maailmaan. Ja haaveilen jo matkustamisesta perjantai aamuna Tampereelle ja lauantaina suurille käityömessuille.
Thank you for your patience, good bye and good night!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti