.

Minun maailmani aukeaa rappusiltani... Siihen osuu aamun aurinko, piiskaa sateen pisarat, kasaa taivaan lumet. Niiden kautta minä tulen ja lähden. Niillä minä istun päivän vapaat, luon piirroksena mieleeni unelmani. On ne sitten pieniä tai suuria, mutta toteutuakseen ne vaativat aina töitä. Näin minä työstän puutarhani, elämääni ja haaveitani..

2. joulukuuta 2011

Mitä sinulle kuuluu?

Tiedättekö, minut yllätettiin tänään tosissaan. Tämän kerran menin hetkiseksi ihan sanattomaksi ja päähääni tuli vain ajatus -mitä tähän kuuluu vastata?  Tänään kun olin ystävättäreni kanssa syömässä ja hän kysyi yhtäkkiä " Mitä sinulle oikeasti kuuluu?" En todella tiennyt mitä vastata. En ole tottunut, että kukaan kysyy minulta tuollaista.

Itse yritän aina muistaa kysyä kanssa ihmisiltä ympärilläni, läheisiltäni, että 'Mitä sinulle kuuluu?' Minun mielestä se on yksi maailman tärkeimmistä kysymyksistä! On harhaluulo ihmisillä, että kyllähän kaikki kertoo itse kuulumisensa, mutta ei pidä paikkaansa. Itse olen suulas ja joskus kärkeväkin ihminen kommenteissani ja monesti sanon suoraan mitä ajattelen, mutta pidän sisimpäni. Kerron ihmisille tasan sen verran kuin tuntuu hyvälle ja katson sopivaksi. Miksi kertoisin enempää ja syvällisemmin, koska kuuntelija ei ole edes kysynyt eli halunnut oikeasti tietää mitä ajattelen. Annan monesti kuvan, että kerron kaiken, mutta sydämeni arkku on hyvin lujasti kiinni nauloilla ja ne naulat on pitkät. Kantta ei niin vaan nitkutetakaan auki. Sisälle arkkuun sydämeeni on päässyt lopulta vain hyvin pieni määrä ihmisiä, yllättävän pieni. Ja niistä ihmisistä minä pidän niin hyvän huolen kuin osaan, heitä vaalin ja kunnioitan.

Muistakaa ihmiset, huolehtia toisistanne, toistenne henkisestä hyvinvoinnista. Pienillä sanoilla on niin suuri merkitys. Olkaa läsnä ja kuunnelkaa oikeasti. Koska sinä kysyit lähimmäiseltäsi ' Mitä sinulle kuuluu?