-Hih- Eilen meinasi jopa naurattaa, uskokaa tai älkää, mutta pelkästään ajatuksesta että minä saan omasta maasta syksyllä omia pottuja! Siis pienen ikäni olen haaveillut kuinka ihana on joskus kävellä takapihalle ja hakea perunat sankoon, pestä ne ja laittaa kattilaan kiehumaan. Siis ihan itse kasvatetut, ei äitin, ei mummon vaan ihan iki ikiomat potut... Tai saatikka aamulla laitat kahvin tippumaan, nostat leivät, levitteen, juustot pöytään ja sitten tohvelit jalkaan ja kipaiset noukkimaan aamupala pöytään muutaman salaatin lehden takapihalta, hiukan vielä aamukasteen kostuttamat. Kuulet samalla linnun laulun ja tunnet nousevan auringon lämmön reisiä vasten. Tai pihahommien ohessa voi käysä napsasemassa herneen palon suuhun...Suomeksi myös, että kasvimaani on kuin onkin vielä kaikessa vihreydessään. Nyt täytyisi vain alkaa selvittämään, missä vaiheessa esim. lantun taimet tulee harventaa ja kuinka harvaan?
Yksi harmitukseni kuitenkin ratkesi myös perunan istutuksen yhteydessä! Pieneen pottumaahani jäi tilaa ja voin istuttaa unohtamani sipulit. Siis en ymmärrä, olen ihminen joka rakastaa sipulia, mutta en ole tajunnut missään vaiheessa istuttaa niitä!! Olen ollut vain niin innoissani pikku siemen pussieni kanssa...Joten nyt marssin keskiviikkona heti ostamaan sipulit :D ja korjaan pienen lipsahdukseni! Ja jos jollain on antaa hyvät ohjeet valkosipulien kasvatukseen niin nekin otan vastaan kiitollisena ja avoimin mielin ;)
Karviaiseni myös ovat raakileita täynnä. Tämä on yllättänyt minut todella, luulin että saan satoa vasta ensi vuonna! Punaherukka on tainnut hiukan kärsiä alkukesän kuivuudesta, vaikka paljon niitä kasteltiinkin. Raakileita on tertuissa, mutta aina tertun alimmat marjat ovat tippuneet pois. Johtuneeko kuivuudesta osaako joku kertoa vai onko jossain muussa ongelma?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti