 |
| Näitä surisi tänään vähän joka puolella...On niitä aikaiseminkin ollut, muttei näin paljoa kerralla! Kauniita, surisevia..ja melkein törmäyskurssilla. |
 |
| -ZUUUP- Mikäs sieltä on noussut viime sateiden jälkeen....Siis niin täydellinen yksilö, että hän ansaitsisi paikkansa lasten satukirjassa! |
 |
| ja pikkukaveri.... |
 |
| Syksyn satoa. Ensimmäisen kesän karviaspensaan sato, namskis! Ensi kesälle muistiksi; kerää vaalean pensaan marjat paljon aiksaisemminkin kuin punaisen. Suurimman osan menetin maalle, harmi. |
 |
| Rojektin laajennus ja loppuun saatto. Takapihan puolikaaren loppurutistus...Ja melkein valmista. Vielä kun naapuri saisi tehtyä pihansa niin tämä erottuisi kunnolla taustastaan. Olen melkein tyytyvänen tulokseen. Vielä jännätään talven yli, että saanko menestymään alppiruusuni näillä 5-asteen leveyksillä, sekä menevätkö talven yli juuri istuttamani havut.... |
 |
| Kasvimaa on saanut myös uuden katteen, kauniin pähkinän ruskea. Kate maailman lahja ihmiselle joka rakastaa kasveja muttei kitkemistä :)Nyt tykkään siitä. Jotenkin kaikki tuntuu kasvimaallakin paljon vihreämmältä, kiitos vastavärit punertava- vihreä :) |
 |
| Ja talvea odotellessa olen alkanut rakentemaan pikkuisille talven värjöttelijöille ruokailupaikkaa. Heinäseipäiden päähän tökkään kauralyhteet, mökki täytteen auringonkukkaa sekä pähkinää, jos vaikka oravakin uskaltaisi meillä piipahtaa..Sekä todennäköisesti kehittelemme ukkokullan kanssa tuohon vileä okset joilla pikkulintujen on mukava syökäskellä sekä niihin saisi kivasti roikkumaan talipallot siten ettei koirat yletä niitä nautiskelemaan..Talvikuvia odotellessa :) |
 |
| Syreeni aita etupihalla sai myös juuristoalueelle katteen ja koko etupihakomistui tällä pienellä eleellä! Ja minä sain todella vaahteran! Vielä kun pikkuinen sinnittelisi talven yli... |
 |
| Ja raput jokirantaan alkavat muodostua hiljalleen.. Ympäristö hiukan möyrityn näköinen, mutta eipä kukaan väittänytkään, että vielä valmista olisi...Rappujakin uupuu vielä varmaan toistakymmentä...Minä niin odotan sitä päivää kun jokiranta alkaa näyttää sille millaisena minä sen sieluni silmin näen. Edessä siis vielä tolkuton määrä hikisiä tumteja ja paljon lunta ennen sitä :) |
 |
| Ja tämän kesä sydämeni viejä, minulle uusi tuttavuus - kosmoskukkani-. Tulevien kesien varma hankinta. Ei parempaa kesäkukkaa olekaan. Se kasvu vauhti millä alkuun kasvoi ja taikoi itsestään komean tuuhena pensaan ja se loputon määrä kukkia mitä kesän on pukannut ja nuppuja nupun päälle syntyy vaam <3 |
 |
| Ja kuinka kaunis onkaan pelkkä nuppu? |
 |
| Näiden rappujen kautta minä tulen, minä lähden. Kauniita syksypäivän jatkoja, nauttikaa viileästä lämmöstä. |
1 kommentti:
Oi ku siellä on kaikkia ihanaa saatu aikaan! Mä en ole joutanu käydä lukemassa toisten blogeja, näköjään ois kannattanu! Tosi kaunis tulee teidän pihasta, tai onkin jo. Sainpa yhden hyvän ideanki sulta, kiitos. :) En osaa edes eritellä mitään, ku oli niin monta hyvää juttua! Hyvää matkaa etelän lämpöön, oot kyllä varmasti lomasi ansainnut! :)
Lähetä kommentti