.

Minun maailmani aukeaa rappusiltani... Siihen osuu aamun aurinko, piiskaa sateen pisarat, kasaa taivaan lumet. Niiden kautta minä tulen ja lähden. Niillä minä istun päivän vapaat, luon piirroksena mieleeni unelmani. On ne sitten pieniä tai suuria, mutta toteutuakseen ne vaativat aina töitä. Näin minä työstän puutarhani, elämääni ja haaveitani..

13. toukokuuta 2011

Hampaiden nirinää...

Pistää niin vihaksi. Sen kerran kun eilen sain aloitettua blogini kirjoittamisen, niin sitten sen pitää hävitä. Ärsyttää niin suunnattomasti. Sain nivoutettua siihen niin kivasti oman ajatusmaailmani, ideologiani puutarhani pakertamisen ympäriltä. Nyt se on bittiavaruudessa...eikä tule koskaan takaisin.

Ei kommentteja: